Kun lapset tulevat teini-ikään tulee oma rooli vanhempana monella tavalla haastetuksi. Välillä on tunne, ettei ymmärrä mistään mitään, kaikki mitä sanot, on tyhmää tai ei vain muutoin herätä teineissä mitään tarvetta keskustella. On myönnettävä, että ajoittain on todella sormi suussa. Jos teini toimii mielestäsi arveluttavasti tai väärin, niin pitäisikö tiukemmin ohjata ja vaatia vai pitäisikö antaa maailman opettaa. Millainen on vanhemman vastuu, jos teini uuvuttaa itsensä koulun, kavereiden ja harrastusten pyörteissä, niin ettei ehdi kunnolla nukkumaan tai syömään.
Vertaus työelämään voi olla ontuva, mutta jotenkin tuntuu, että johtajaa tai esimiestä voi kohdata samanlainen neuvottomuus. Mikä ihme tuota työntekijää vaivaa, kun työ ei ota sujuakseen vaan koko ajan tulee kielteistä kommenttia asiasta kuin asiasta? Tai tuo työpari, joka ei saa sovittua työn yhteisestä suunnittelusta keskenään, vaan tarvitsevat siihen muiden apua. Miksi työyhteisön kokouksissa puhuminen on niin vaikeaa, mutta käytävillä puhuminen ei? Oma esimiesosaaminen välillä arveluttaa, kun koko ajan savuaa tai palaa jossakin.
Ajattelen, että oman tietämättömyyden tunnustaminen voisi molemmissa edellä mainituissa tapauksissa olla alku paremmalle tilanteelle. Niin perheessä kuin työyhteisössä tarvitaan dialogia ja sopimista. ”Auta minua ymmärtämään” on lause, jonka avulla voi päästä alkuun. Jos ei näin, niin miten sinun/teidän mielestänne asioiden/työn pitäisi mennä, että kaikkien olisi turvallista ja hyvä toimia? Miten voisimme yhdessä onnistua?
Asettumalla tilaan, jossa ei ole vastauksia valmiina voisi olla hyvä lähtökohta. Kysymällä mielipidettä ja näkemystä eri asioihin tulee osoittaneeksi arvostusta. Se että tunnustaa tietämättömyytensä, ei aina heikennä uskottavuutta, jos taustalla on tahto ottaa asioista selvää ja toimia paremmin. Ja oma esimerkki vaikuttaa vanhemman tai johtajan uskottavuuteen enemmän kuin usein tullaan ajatelleeksikaan. Sekä perheessä että työpaikalla voisi yhteisenä tavoitteena olla ilmapiiri, joka antaa mahdollisuuden kertoa turvallisesti oman näkemyksen ja olla myös eri mieltä tai tietämätön.
Antti Kokkonen
hiippakuntasihteeri