Evankelista Markus kertoo, kuinka haltioissaan ihmiset olivat Jeesuksesta: ”Hyvin hän on kaiken tehnyt. Kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan.” (Mk. 7:37) Tähän voisi jatkaa: ”Hyvin hän on kaiken tehnyt. Laulajat hän saa laulamaan.”
Valtimon kirkkokuoro on palvellut 110 vuoden ajan laulun lahjalla Valtimon seurakunnassa. Tässä yhteydessä ja aiemmin kirkkokuorojen vuosijuhlissa on voitu todeta, kuinka merkittävää on kirkkokuorojen toiminta.
Kirkkokuoro edustaa matalan kynnyksen musiikkitoimintaa. Kuka tahansa voi ilmoittautua mukaan. Välittömästi on matkalla, joka rikastaa omaa ja toisten elämää.
Ihmisen elämän arki ei aina ole paras mahdollinen. Siksi tarvitaan toimintaa, jossa arkea voidaan helpottaa. Kaikki hyvä rakentuu yhdessä tekemisestä, mutta myös yhdessä puhumisesta ja laulamisesta. Monille kirkkokuoro on paikka, jossa saa jakaa elämän iloja ja suruja.
Perinteiset yhteisöt, kärsivät osallistujapulasta. Kuorotoiminta edustaa perinteistä yhteisömallia, mutta vastaa myös modernin ihmisen tarpeisiin yhteisöllisyydestä, jolla ei ole tiukkoja sitoutumisnormeja ja johon voi helposti liittyä tai lähteä pois.
Sosiologit puhuvat posttraditionaalisesta yhteisöllisyydestä. Tällaisia ovat harrastuksen tai muun toiminnan ympärille säännöttömästi kokoontuvat yhteisöt. Osallistujan ei tarvitse ottaa harteilleen vastuutehtäviä, ei tarvitse maksaa ainaisjäsenmaksuja tai täyttää monimutkaisia liittymiskaavakkeita.
Perinteinen kirkko-oppi ei ilmiselvästi vastaa posttraditionaalisen ihmisen ajatuksia. Toisaalta hengellisyyttä etsitään ja kaivataan. Kuinka seurakuntatyö voi vastata tähän haasteeseen? Monella tavalla on jo vastattu. Esimerkiksi kirkkomusiikkityö kokoaa alan harrastajia kevyesti organisoituneeseen yhteisöllisyyteen.
Nykyajan ihminen voi kokea torjuntaa tai epämukavuuden tunnetta seurakunnan tilaisuuksissa. Seurakunnan työntekijä voi yrittää välttää tällaisten kokemusten aiheuttamista. Kuulijoiden erilaisten odotusten vuoksi aina on joku, joka kokee olonsa vähintäänkin epämukavaksi.
Mikään ei muutu nopeasti. Hyvällä suunnittelulla ja valmistautumiselle seurakunnissa voidaan vähitellen muotoilla palvelua, viestintää ja osallisuutta siten, että se vastaa myös posttraditionaalisiin tarpeisiin. Seurakunta voi vastata tarpeisiin ilman, että perustehtävä horjuu.
”Herra sanoi hänelle: ”Kuka on antanut ihmiselle suun? Kuka tekee ihmisestä mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö juuri minä, Herra? Mene nyt, minä olen sinun kanssasi, kun puhut, ja neuvon sinulle, mitä sinun tulee sanoa.” 2. Moos. 4: 11-12
Mikko Huhtala
vt. kirkkoherra
Valtimon seurakunta