Kun olemme hakeneet seurakuntaamme uusia työntekijöitä, olemme pitäneet yhteistyökykyä yhtenä tärkeimpänä työntekijän taitona. Näin riippumatta siitä, olemmeko pestanneet seurakuntaan kesäteologia, diakonia tai seurakuntasihteerin sijaista. Kun on puhe seurakunnan töistä, eikö yhteistyötaitoja voi pitää jopa itsestään selvinä. Onko sellaista edes tarpeen kirjoittaa työpaikkailmoitukseen?
Seurakunnan työ on moneen suuntaan avautuvaa ihmissuhdetyötä, joka edellyttää tekijältään kykyä tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Tulevaisuudessa työtä tullaan tekemään yhä enemmän yli työala- ja seurakuntarajojen. Myös seurakuntalaisuuden merkitys ja seurakuntalaisten rooli yhteisessä työssä tulee entistä tärkeämmäksi. Yhteistyötaitoja onkin kutsuttu tulevaisuustaidoiksi.
Seurakuntaa on perinteisesti pidetty työpaikkana, jossa vallitsee solistinen työkulttuuri. Työtä tehdään omalla persoonalla ja vahva kutsumusajattelu on ollut omiaan ruokkimaan henkilökohtaisia työnäkyjä. Tämä on tapahtunut usein yhteisen tavoitteen ja yhteistyön kustannuksella.
Toinen yhteistyön sudenkuoppa seurakunnassa vaanii minusta siinä, miten miellämme oman työyhteisömme. Seurakuntien työyhteisöissä kuulee usein sanottavan, että olemme kuin yhtä perhettä. Ymmärrän, että tällä halutaan kertoa siitä, että työpaikalla on kodikas, lämmin ja välittävä ilmapiiri tai ainakin toive sellaisesta. Ja tämä onkin mitä tavoiteltavin tila.
Mutta syntyykö tällä puheenparrella yhteisöihimme myös toisenlaista todellisuutta? Siinä todellisuudessa joku saa äidin tai isän roolin. Tavallisesti joukosta löytyvät myös riitelevät sisarukset. Yhteistyön vuoksi onkin tärkeää pysyä työrooleissa ja vaalia ammatillisuutta. Se on myös parempi työilmapiirin ja jaksamisen tae kuin esimerkiksi kuormittavien ja lapsenomaisten roolien ottaminen ja antaminen.
Yhteistyö on halua ajatella ja toimia yhdessä. Sen pohjana on usko siihen, että yhteistyön tuloksena syntyy enemmän kuin yksin pakertamalla. Yhteistyön perustaksi tarvitaan myös yhteinen tavoite, jonka kaikki kokevat aidoksi ja merkitykselliseksi ja ovat valmiita tekemään työtä sen eteen. Yhteistyö on minusta tapa asennoitua työhön ja työtovereihin.
Kaiken yhteistyön perustana on luottamus. Siihen kuuluu rehellisyys, joka on käytännössä uskallusta sanoa omat mielipiteensä. Vain silloin voi tietää, mitä toinen oikeasti ajattelee. Siksi luottamusta ei voi olla ilman rehellisyyttä. Parhaimmillaan luotamme toisiimme niin paljon, että uskallamme tuoda esille myös omia heikkouksiamme ja vaikeita tunteitamme, kuten pelkojamme ja epävarmuuttamme. Ja sitten kaiken tämän keskellä kilvan kunnioittaa toinen toisiamme, kuten Raamattu neuvoo.
Kun ajattelen omaa työhistoriaani, niin parhaat jutut on tehty yhdessä!
Kirkkoherra Tiina Reinikainen, Pielisensuun seurakunta