Ennen joulua harjoittelen positiivista viestintää.
Istun lentokoneessa ja ajattelen hiilijalanjälkeäni.
Yritän välttää kielteisiä ilmauksia, varsinkin toisista ihmisistä ja työnantajastani puhuessani.
Katson kanssamatkustajia ja mietin, mitä me yhdessä olemme.
Sen sijaan, että arvostelen, opettelen arvostamaan.
Olemme ajattelevia ihmisiä täydessä koneessa, kaikki erilaisia.
Paremmin tietämisen sijaan, kysyn ja kuuntelen toisten mielipidettä.
Kaksi kolmasosaa näyttää olevan aasialaisia, joiden kieltä en ymmärrä.
Odottaminen on minulle useimmiten vaikeaa. Sitä voisi harjoitella.
Olemme koko ajan matkalla jonnekin. Mikä on matkan tarkoitus?
Joku voi ilahtua sanoistani. Sen tulisi olla sanomisen tarkoitus.
Elämän tarkoitus on päästä kotiin.
Työhuoneeni seinäkalenterissa lukee joulukuun kohdalla: ”Niin kuin kylläinen lapsi lepää äitinsä sylissä, niin on minun mieleni levollinen.”
Sakari Häkkinen
Hiippakuntadekaani