Mikä haastaa ja ylläpitää työhyvinvointia tämän päivän työelämässä, hiippakuntasihteeri Antti Kokkonen
28.11.2018
Marraskuun alussa osallistuin Tampereen yliopiston järjestämillä työelämän tutkimuspäivillä työpajaan, jonka teemana oli tuo otsikon kysymys. Sain evääksi mielenkiintoisia näkökulmia myös kirkon työhön.
Yksi tämän päivän työelämän haasteista on työurien pirstaleisuus. Työ vaatii jatkuvaa uuden oppimista, kun työpaikat ja tehtävät vaihtuvat. Omassa työssäni olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota kirkon nuorten työntekijöiden pätkätyöläisyyteen. Määräaikaisia sijaisuuksia saatetaan tehdä vuosikausia, ja myös osa-aikaisuuksia on paljon. Osaltaan syynä ovat seurakuntatalouksien säästöpaineet, jotka aiheuttavat sen, ettei työntekijän eläköidyttyä uskalleta ottaa tilalle vakinaista työntekijää. Mennään pienemmän ja usein välttämättömän riskin tietä palkkaamalla tehtävään tekijä määräajaksi.
Pätkissä työskentely sopii varmasti joidenkin elämäntilanteeseen, mutta pitkään jatkuessaan epävarmuus ”syö ihmistä”. Mitkä voisivat olla niitä keinoja, joiden avulla saataisiin rakennettua enemmän kokonaisia, vakinaisempia työnkuvia?
Jotkut seurakunnat ovat jo lähteneet ratkomaan tätä lisäämällä yhteistyötä naapuriseurakuntien kanssa. Eri seurakuntiin työpanoksensa antavat yhteiset työntekijät lisääntyvät. Samalla tämä on antanut jatkoaikaa monen pienen talousvaikeuksien kanssa kamppailevan seurakunnan itsenäisyydelle. Tulevaisuus ei lupaa talouteen lisää resursseja. Nuorten kirkkoon kuuluvien määrä laskee tasaisesti. Suuret, nyt eläkkeellä olevat ikäluokat, maksavat vielä eläkkeistään merkittävän määrän kirkollisveroa, mutta miten kymmenen – viidentoista vuoden kuluttua. Edessä saattaa olla radikaali muutos verokertymässä. Tämä tulee haastamaan nykyiset toimintatavat ja myös organisaatiorakenteet. Resurssien väheneminen vaatii varautumista tulevaan.
Varautuminen voisi olla sitä, että simuloidaan verotulojen vähenemistä riittävän ajoissa. Mikä on arvioitu tilanne, jos verotulot putoavat 15 prosenttia? Mitä toimenpiteitä tarvitaan, että pysytään tasapainossa? Haasteet tulevat olemaan isoja, mutta parhaiten niistä selvitään ennakoimalla. Tarvitaan työyhteisön ja luottamushenkilöiden yhteistyössä tuottamaa, riittävän pitkälle tulevaisuuteen ulottuvaa strategista näkyä. Ennakointi, yhteistyö ja kaikkien ideoiden näkyväksi tekeminen palvelevat myös työhyvinvointia, kun taas ennakoimattomuus, kuuntelemattomuus ja paniikkiratkaisut syövät sitä.
Toinen työhyvinvointia tänä päivänä haastava asia on työn intensifikaatio eli työtahdin kiristyminen/tiivistyminen. Kognitiivinen kuormitus lisääntyy, kun digitalisaatio muuttaa työn sisältöjä; työn ohessa opetellaan koko ajan uutta. Pääkoppa on kovilla kaiken uuden edessä. Säästöpaineissa vähennetään henkilöstöä ja jäljelle jäävät jakavat keskenään pois lähteneen työt. Ei ehditä pysähtyä miettimään, mitä voitaisiin tehdä toisin tai mitä pitää jättää tekemättä, kun resursseja ei ole. Työhyvinvoinnin ylläpitäminen vaatii silloin pysähtymistä. Miten säilytämme toimintakykymme näiden haasteiden keskellä? Mitkä ovat keinot palautua kognitiivisesta kuormituksesta ja säilyttää työhyvinvointi ja työkyky?
Minna Janhonen Työterveyslaitokselta kertoi, että keskeinen tekijä työhyvinvoinnin ylläpitämisessä kaikenlaisen muutoksen keskellä on organisaation/työyhteisön resilienssi eli uudistumiskyky. Se auttaa selviytymään muutoksista ja menestymään epävarmuuksien maailmassa. Se pitää sisällään aktiivisen jatkuvan kehittämisen. Resilientin organisaation toimintatapoihin kuuluvat keskeisinä tekijöinä ihmisten arvostaminen, vuorovaikutuksen rakentaminen ja oppimisen edistäminen. Niistä johdettuja työkaluja ovat muun muassa varoitusmerkkeihin reagointi (esimerkiksi kirkollisverotulojen lasku), ennakkosuunnitelmat, yhteinen päätöksenteko, jaettu tieto ja osaaminen, siiloontumisen välttäminen ja empatia. (Lee, Vargo &Seville 2013)
Ajattelen, että tuo uudistumiskyvyn parantaminen on hyvin keskeinen tulevaisuuden tavoite kaikissa kirkon töissä. Siihen tarvitaan yhteistä visiota ja laajaa osallistumista ja osallistamista. Mikä on sinun panoksesi?
