Millaisia voisivat olla kirkon askeleet kohti innovoivaa, ajan haasteisiin ketterästi vastaavaa yhteisöä ja organisaatiota? Millainen malli antaisi kaikille tasapuolisen mahdollisuuden olla mukana kehittämässä, kehittymässä ja rakentumassa muutosten edessä? Tällaisia asioita sai työstettäväkseen kirkkohallitukselta kirkon kehittämispalveluiden työryhmä. Sykäyksittäin tapahtuvat uudistushankkeet, uudet ideat ja kehittämisprojektit siellä ja täällä kaipaavat rinnalleen pysyvämpää rakennetta, jossa vahva yhteiskehittäminen antaa mahdollisuuden tehdä uutta laajalla rintamalla. Sellaista kehittävää toimintaa joka antaa uudistavaa vaikutusta moneen suuntaan ja kuitenkin vastaa paikallisen seurakunnan tarpeisiin.
Työryhmän suunnitelmat ovat vielä monella tapaa keskeneräisiä, mutta valmistelun alla on kehittämiseen keskittyvä yksikkö jonka kärkihankkeissa uudet, ajan- ja tarpeenmukaiset uudistukset voisivat päästä liikahtamaan liikkeelle. Yhteiskunnallisen ja globaalinkin ajankuvan analysointi ja hyödyntäminen yhdessä digiosaamisen kanssa ovat kirkolle imagokysymyksiä joihin yksikkö toimintatavoissaan tarttuisi vahvasti.
Mukana tässä yksikön toiminnassa olisivat tiiviisti kirkkohallituksen lisäksi hiippakunnat, suuret seurakuntayhtymät, järjestöt ja yksittäiset seurakunnat. Kehittämistyö itsessään tapahtuu seurakunnissa ja siihen tarvitaan koordinaatiota, resurssia ja sellaista tukea, että säästöliekin ja juustohöylän sijasta työssä nähtäisiinkin uuden kokeilun mahdollisuus ja lupa tehdä toisin.
Kehittämispalvelut osaltaan voisivat tukea yksittäisiä seurakuntia määrittelemään omia muutoksen esteitä ja ratkaisemattomia haasteita sekä käynnistämään paikallisia kokeiluja. Parhaimmillaan nämä voisivat uudistaa seurakunnan koko toimintakulttuuria. Seurakuntien keskinäiset verkostot: naapuruussuhteet ja rovastikunnat, voisivat tukea toisiaan ja mennä eteenpäin yhdessä, vastuuta jakaen. Kyse olisi kokeilemalla kehittämisestä, seurakunnan omin ehdoin. Idea tällaisista kokeilujen käynnistäjistä on kuulemisissa saanut paljon vastakaikua ja sitä pidetään jatkotyöstämisen arvoisena.
Mikä on lopputulema ja kuinka palvelu sitten koko kirkon tasolla toimisi, jää nähtäväksi. Ilohan olisi jo se, että tällainen keskitetty ”kehityskonttori” toisi näkyväksi ja jakoon eri puolilla Suomea meneillään olevat hankkeet ja niiden annin. Päällekkäisyyksiltä ja pyörän keksimiseltä uudelleen eri kulmilla säästyttäisiin. Alueellista rohkeutta ja osaamista annettaisiin yhteiseen jakoon. Sinnekin, missä resurssipula on jo näivettänyt tahtotilaa ja toimintaa.
Millaisia kehittämishankkeita sinä käynnistäisit, jos nyt voisit aloittaa? Itse työryhmän jäsenenä huomaan pohtivani paljon viestinnän ja eri medioiden merkitystä kirkon työssä ja sen kiireellistä kehittämistä osaksi jokaisen työntekijän työotetta. Toisaalta mietin varhaiskasvatuksen nopeasti muuttunutta tilannetta ja muutokseen vastaamisen vaihtoehtoja. Yhtä kaikki, aihe kuin aihe, kyynisyys ja käpertyminen ei nyt vetele! Unelmia ja uskallusta uusien aikojen edessä tarvitaan.