Viimeisten kuukausien aikana olen ajanut kotipaikkani ja tuomiokapituli väliä noin 800 km:n viikkotahdilla. Autoradion ääressä ollessa olen kiinnittänyt huomiota teiden raiteisiin, joita tielle muodostuu lumen, jään tai asfaltin kulumisen perusteella. Yleensä niitä on kaksi, joissa autot liikkuvat eteenpäin. Talvella raiteiden määrä nousee keskimäärin neljään, kun raiteisiin voin laskea myös vastaantulijan kaksi raidetta. Välillä raiteita on vain kolme rinnakkain. Silloin tiellä liikkujan on oltava tarkka, koska yksi raiteista on vastaan tulijan kanssa yhteinen. Jos kohtaamme tällä raiteella, onnettomuus on väistämätön. Vauhdista riippuu, jatkuuko kulkijoiden elämä elävien keskuudessa vai läheisten muistoissa.
Myös työelämä on täynnä erilaisia raiteita. Notaarin tehtävissä useita raiteita on rinnakkain ja poikittain. Toisia raiteita on helppo kulkea ja hoitaa. Välillä uusia raiteita rakennetaan yhdessä esimiesten ja seurakuntien kirkkoherrojen kanssa. Joskus tuomiokapitulin kollegio piispan johdolla määrittää raiteet, joiden mukaan toimitaan. Joskus jätän taakse sellaisia uria, jotka on kuljettu loppuun. Haastavinta kaikessa on säilyttää raiteiden kokonaiskuva mielessä. Yksityiskohdat voivat joskus muodostua sellaisiksi, että ne hämärtävät kokonaisuuden. Kulkija voi jäädä raiteiden keskelle tai viereen istumaan, jossa ei jaksa ponnistella ja katsoa eteenpäin.
Näissä tilanteissa voi olla eduksi, että kyselemme työtovereilta, esimiehiltä tai työnohjaajalta, miksi jäin siihen istumaan? Kysyminen voi olla vaikeaa, koska haluaisimme kulkea omin voimin sitä raidetta pitkin, joka on meille tärkein. Emme ehkä ajattele, että kysyminen voi myös aukaista uusia raiteita työhön ja muuhun elämäämme. Osaltaan kokonaiskirkko ja yhteiskunta on luonut mahdollisuuksia kysymysten esittämiseen työohjauksen, mentoroinnin, työterveyden huollon kautta.
Ei varmaan olisi pahitteeksi, jos välillä katsoisimme omien raiteidemme ja Jumalan raiteiden keskinäistä suhde. Ne kulkevat aika usein erisuuntiin poispäin toisistaan. Tämän tunnistaminen on tärkeää meille, koska Jumala opastaa meitä kulkemaan sellaisia raiteita pitkin, jotka vievät kulkijan pelastukseen Taivaan kotiin. Voimme päästä kulkemaan niitä nöyrtymisen ja syntien anteeksiantamisen kautta. Jumala voi siis meidätkin ottaa omakseen ja opastaa meitä kulkemaan pelastuksen raiteita pitkin tässä elämässä.
Raiteita on monenlaisia. Toivottavasti löydämme sellaiset raiteet, jotka ohjaavat meitä ja vievät meidät perille, aina Taivaankotiin asti.
Janne Bovellan
Notaari