Kuopion hiippakunnan alueella on pitkiä välimatkoja ja useita seurakuntia, joissa työntekijöitä on vähän. Erilaisia etäryhmiä voisi tarjota entistä rohkeammin esimerkiksi rovastikunnallisesti, kirjoittaa Diakonia-ammattikorkeakoulun lehtori Heini Sajalin.
OuluToivo2020 -hankkeen kohderyhmänä oli työelämän ulkopuolella olevat aikuiset. Osana viime syksynä toteutettua hanketta toteutimme viiden kokoontumiskerran etäryhmän. Ohjaajana oli kanssani Kiimingin seurakunnan diakoniatyöntekijä Riikka Ikonen. Ryhmän jäsenet diakoni kutsui mukaan työnsä parissa tapaamistaan ihmisistä. Ryhmään ilmoittautui seitsemän henkilöä, mutta koko ryhmän ajan mukana oli viisi osallistujaa.
Kokoontumiset pidettiin Teams-ohjelmalla. Niiden kesto oli 1,5h kerrallaan ja ryhmä kokoontui viikon välein. Jokainen osallistui siis omasta kodistaan käsin, myös me ohjaajat olimme eri paikoissa, työpaikallamme tai kotonamme. OuluToivo2020 hankkeen päätoteuttaja oli Oulun seurakuntayhtymä ja osatoteuttajana Diakonia-ammattikorkeakoulu. Hankkeen rahoitus tuli Euroopan sosiaalirahastosta (ESR). Myös Oulun kaupunki tuki hanketta. Ryhmästä ei tullut muita kustannuksia kuin palkkakulut ja lopuksi postituskuluja, kun jokainen osallistuja sai pienen paketin.
Avoimia ja suljettuja ryhmiä
Monet järjestöt tarjoavat arjen hyvinvointia edistävää ryhmätoimintaa, jota ohjaa ammattilainen tai tehtävään perehdytetty vapaaehtoinen (mm. Mieli ry:n hyvinvointiryhmät). Myös Kuntaliitto on tuonut Suomeen Arkeen voimaa -ryhmätoiminnan mallin, jonka tavoite on auttaa pitkäaikaissairauden kanssa eläviä löytämään uusia voimavaroja elämäänsä. Seurakunnissa diakonian ryhmätoiminta on enimmäkseen avointa, moniin ryhmiin saa periaatteessa tulla mukaan milloin vain. Ryhmädynamiikkaan kuitenkin kuuluu, että vähitellen toisiinsa tutustuneet eivät välttämättä enää osaa suhtautua uuteen ryhmään pyrkivään kovin avoimesti. Tässä ryhmää ohjaavan taitoa tarvitaan, että ryhmä todella pysyy avoimena.
Suljettu ryhmä on tyypillisesti esimerkiksi seurakunnan sururyhmä. Siihen on ilmoittautuminen etukäteen ja ryhmän jäsenet tietävät keitä ryhmään kuuluu. Ryhmä on näissä tapauksissa myös määräaikainen ja kokoontumisten lukumäärä on tiedossa jo ryhmään ilmoittautuessa. Usein suljettua ryhmää ohjataan parityönä.
Etäryhmässämme teemoina oli arjen hyvinvointia vahvistavia aiheita. Spiritualiteetti oli varsin väljästi mukana, vahvimmin se tuli esille osallistujien ja ohjaajien valitsemien laulujen kautta. Hengellisyys arjen voimavarana nousi kuitenkin ryhmäläisten omissa puheissa usein esille ja ohjaajat tarttuivat tarvittaessa näihinkin teemoihin. Keskiössä oli kuitenkin osallistujien kokemukset ja ajatukset. Meitä ohjaajina yllätti se luottamus, mikä ryhmässä syntyi ja miten kipeistäkin kokemuksista osallistujat puhuivat, vaikka eivät olleet toista ryhmän ohjaajaa koskaan tavanneet. Palautekysely lähetettiin ryhmän päätyttyä, ja palautteet ryhmästä olivat positiivisia. Osallistujat olisivat toivoneet ryhmäkertoja olevan enemmän. Viisi kertaa johtui osittain hankkeen lyhyestä kestosta ja koska ohjaajillekin toimintatapa oli uutta.
Uusia mahdollisuuksia seurakuntatyöhön
Kuopion hiippakunnan alueella on pitkiä välimatkoja ja useita seurakuntia, joissa työntekijöitä on vähän. Etäryhmiä voisi tarjota rovastikunnallisesti. Tällaisen arjen voimavararyhmän ohjaajana voisi olla parina seurakuntalainen. Toinen ohjaaja voisi olla myös vertaisohjaaja, joka on itse aiemmin osallistunut vastaavaan ryhmään. Ohjaajien kannattaa tutustua toisiinsa hyvin ja keskustella ryhmän tavoitteista ja sopia työnjaosta ja rooleistaan selkeästi. Ohjaajien välinen luottamus on etäryhmää ohjatessa tärkeää, koska toista ei näe. OuluToivo-ryhmässä osallistujien toiveesta emme käyttäneet kameroita, paitsi välillä ohjaajat. Välillä ohjaajina lähetimme toisillemme whatsapp-viestejä ryhmän aikana, jos tarkensimme jotain asiaa.
Toivon, että seurakunnissa uskallettaisiin rohkeammin kokeilla uusia mahdollisuuksia tarjota etäryhmätoimintaa myös aikuisten ja ikäihmisten parissa. Moni käyttää laitteita, mutta kulkeminen kirkonkylälle tai kaupungin keskustaan voi eri syistä olla vaikeaa. Ryhmiä voi toteuttaa myös niin, että osa tapaamisista on kasvokkain, osa etäyhteyksin.
Heini Sajalin, diakoni, YTM
Kirjoittaja on Diakonia-ammattikorkeakoulun (Diak) kirkon alan lehtori. Hän on käynyt aikoinaan yläkoulun Sonkajärvellä ja kirjoittanut ylioppilaaksi Kuopion musiikkilukiosta.