Työhyvinvoinnista puhuttaessa fokus on usein työntekijöiden hyvinvoinnissa ja siinä, miten johdon tulisi toimia, että toiminta rullaisi ja ihmiset voisivat hyvin. Tämä on tietysti ihan oikein, jos ei unohdeta sitä, että myös esihenkilöiden työhyvinvoinnilla on suuri merkitys työyhteisössä. Esihenkilöihin kohdistuu monenlaisia paineita, joita työntekijöillä ei ole. Tämän takia on tärkeää, että myös esihenkilöt saavat tukea omaan työhönsä.
Tammikuun alussa 2020 Kuopion hiippakunnan kaikille lähiesihenkilöille tehtiin hyvinvointikysely. Vastaajien määrä oli 60, joka on varsin kattava otos. Kyselyssä kysyttiin muun muassa työssä eniten kuormittavia ja työtä eniten tukevia asioita. Valtaosa koki saavansa tukea omalta esihenkilöltään, mutta vain puolet vastaajista koki saavansa riittävästi muuta tukea, kuten työnohjausta tai vertaistukea omaan työhönsä.
Kuormittavimpina asioina nähtiin epäselvät valta- vastuusuhteet, sirpaleinen työn sisältö, yhteistyöongelmat ja jännitteet, ristiriitojen käsittely, aikataulupaineet, huoli resursseista sekä henkilöstöjohtamiseen liittyvät tekijät, kuten sijaiskysymykset.
Eniten työtä tukevina asioina nähtiin työn mielekkyys, vaikutusmahdollisuudet, toimiva työyhteisö, hyvä työympäristö, hyvät alaiset ja heidän töidensä tunteminen sekä kokemus, osaaminen ja kouluttautuminen.
Johtajan/esihenkilön vaikutus työyhteisön motivaatioon, tuloksellisuuteen ja hyvinvointiin on suurempi kuin muiden henkilöiden. Esihenkilön osaaminen ja huolenpito näyttää muillekin mallia. Esihenkilön ei välttämättä ole helppo hakea tukea, vaikka tarvetta olisi. Miten käy arvovaltani, jos osoitan heikkoutta tai tunnustan ylikuormituksen tai että en osaa jotain asiaa? Yksin on jaksettava jatkaa.
Esihenkilöiden hyvinvointiin tulisi kiinnittää huomiota jo ennen, kun on asiaa työterveyteen uupumisen tai ylikuormituksen takia. Miten olemassa oleva tukiverkosto toimii? Onko saatavilla vertaistukea tai työnohjausta? Työnohjaukseen kannattaa hakeutua oman toimijuuden vahvistamiseksi siinä vaiheessa, kun voimavaroja vielä on, eikä vasta silloin, kun kriisi on jo päällä. Vertaisverkostot ovat myös korvaamaton voimavara. Naapuriseurakuntien kollegat, rovastikunnallinen yhteistyö ja yhtymien sisäinen yhteydenpito ovat hyviä vertaistuen paikkoja.
Omien voimavarojen ja tuen tarpeiden tunnistaminen ei ole heikkoutta vaan osa esihenkilön ammattitaitoa. On tärkeää hahmottaa oman toiminnan sekä oman hyvinvoinnin ja jaksamisen vaikutukset omaan tiimiin ja koko työyhteisöön. Ehjä esihenkilö on paras tuki työntekijöille.
Antti Kokkonen
hiippakuntasihteeri, työyhteisökehittäjä