Kirkon tilastot kertovat hiippakuntamme seurakuntien jäsenmäärästä ja toiminnasta melkoisen ajantasaista tietoa – mistä tietysti on kiittäminen paitsi tilastouudistuksen arkkitehtejä ja toteuttajia, ennen muuta seurakuntien uskollisia työntekijöitä, jotka tietoja järjestelmään naputtelevat.
Loman aikana sähköpostiini tullut tiivistelmä Kuopion hiippakunnan tilanteesta hätkähdytti. Kolmen ensimmäisen kuukauden aikana on hiippakunnan jäsenmäärä pienentynyt yhden pienen seurakunnan verran, 1276 henkeä. Suurin vähentäjä on kuolema ja toiseksi suurin kirkosta eroaminen, mikä näyttää seurakuntayhtymien kohdalla yllättävän isolta luvulta. Iisalmen rovastikuntaa lukuun ottamatta kaikissa rovastikunnissamme kirkosta eronneiden määrä ylittää selvästi kastettujen määrän, mutta kirkkoon liittyneiden ja kastettujen määrä yhdessä on vielä sentään suurempi kuin kirkosta eronneiden määrä.
Tilastot kertovat karulla tavalla kirkkomme tilanteesta ja niistä haasteista, joiden edessä olemme. Väen vähetessä myös toiminnoista ja henkilöstöstä joudutaan karsimaan. Kiinteistöjen osalta monessa seurakunnassa on jo vaikeimmat ratkaisut tehty, kaikesta ei voi luopua. Ilon aiheena on kuitenkin seurakuntien keskinäisen yhteistyön lisääntyminen ja ratkaisujen hakeminen seurakuntien hallintoa yhdistämällä.
Yhtä kaikki, ymmärrän hyvin, jos tulevaisuuden edessä mielen valtaa epätoivo tai masennus. Kirkon tulevaisuuskomitean lääkkeeksi tarjoama toimintakulttuurin muutos, jossa seurakuntalaiset osallistuvat nykyistä enemmän seurakuntansa elämään ja vastuun kantamiseen, tuntuu etenevän kovin hitaasti.
Mistä uskoa tulevaisuuteen ja muutosvoimaa arkeen sitten löytyisi? Otsikon sanat ”älkää sammuttako henkeä” on erään toisen hiippakunnan kiertokirjeestä pari tuhatta vuotta sitten Kreikasta. Apostoli Paavali näin kirjoitti Tessalonikan seurakunnalle (1. Tess. 5:19). Tämä kehotus olisi hyvä ottaa vakavissaan myös omana aikanamme ja omassa hiippakunnassamme. Olen oppinut tuntemaan hiippakuntamme seurakuntien vastuunkantajia parinkymmenen vuoden aikana. Usein meillä on ollut hyvä tekemisen henki päällä. Hyvässä hengessä on innostuttu ja innostettu, on kokeiltu uutta ja tuunattu vanhaa, lähdetty yli perinteisten rajojen ja uskallettu ajatella asioita toisin. Tätä henkeä ei nyt pidä kahlita tai sammuttaa. Antaa hengen tuulen puhaltaa.
Pyhästä Hengestä olen oppinut, että se puhaltaa, missä tahtoo ja sitä ei voi vangita, niin kuin ei tuultakaan. Hengen vaikutukselle voi kuitenkin antaa tilaa avaamalla ovia ja ikkunoita uusille vaikutteille ja uudelle ajattelulle. Jos haluaa kokea tuulen voiman, pitää mennä tuuliselle paikalle. Ennen muuta kaikkien esimiesasemassa toimivien pitäisi olla herkällä mielellä aistimassa, missä nyt tuulee: mikä innostaa, mistä saa voimaa ja intoa työhön Herrassa. Esimiesten tärkein tehtävä ei ole kontrollointi ja rajojen asettaminen, vaan rohkaisu ja innostaminen uusien mahdollisuuksien ja toimintatapojen etsimiseen ja kokeilemiseen. Hyvä ja rakentava palaute, kannustus rohkeaan toimintaan ylitse kaikkien rajojen, ja tuen antaminen niin seurakuntalaisille kuin työntekijöillekin pitävät yllä sellaista henkeä, millä Jumalan valtakunnan työtä jaksaa tehdä toivo sydämessään, näyttivätpä tilastot mitä tahansa.
Nykyinen Kuopion hiippakunta täyttää tänä vuonna 80 vuotta. Juhlimme tätä Hengen työtä näyttävästi Kuopion torilla sunnuntaina 26.5. messussa ja sen jälkeen pidettävässä riemufestivaalissa. Tilaisuus on kaikille avoin. Tervetuloa mukaan!
Sakari Häkkinen
hiippakuntadekaani, TT
