Sitra (Suomen itsenäisyyden juhlarahasto) julkaisi äskettäin Megatrendit 2020 -katsauksen . Sitran trendikatsausta on julkaistu vuodesta 2011 lähtien. Sivuilla kuvataan: ”Mahdollisia tulevaisuuksia on useita, ja näkemykset trendien merkityksestä ja vaikutuksista vaihtelevat. Trendilistalla emme pyrikään tuomaan esille yhtä ainoaa totuutta, vaan hyvin perustellun oman tulkintamme tulevaisuuden kehityssuunnista, joiden uskomme jo tällä hetkellä vaikuttavan suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuteen, ja joista tulisi juuri nyt keskustella.”
Megatrendikatsaus toimii hyvänä peilinä ja keskustelunavauksena myös kirkon eri tasoilla, joissa toimitaan jatkuvassa muutoksessa olevassa ympäristössä. Ne auttavat parhaimmillaan hahmottamaan kaoottisenkin oloista maailmaa. Mitä seuraavat viisi megatrendiä tarkoittavat meille suomalaisina luterilaisina, yksin ja yhdessä?
- Ekologisella jälleenrakennuksella on kiire
- Väestö ikääntyy ja monimuotoistuu
- Verkostomainen valta voimistuu
- Teknologia sulautuu kaikkeen
- Talousjärjestelmä etsii suuntaansa
Luomakunta ja ympäristö. Ihmiset, elämä ja moninaisuus. Valta ja sen käyttö. Ihmiselämä ja erilaiset apuvälineet. Raha, sen jakautuminen ja jakoperusteet. Eivätkö nämä ole loppujen lopuksi jo Raamatusta tuttuja teemoja? Millaiseen vuoropuheluun asettuvat raamatulliset sanat ja nykytieteen tuottamat sanat samoista teemoista?
Megatrendejä tulee tarkastella kokonaiskuvaa hakien. Listauksen koonnut Sitran asiantuntija Mikko Dufva kehottaa katsomaan erityisesti trendien välisiä jännitteitä, sillä ne määrittävät tulevaisuuden. Eletäänkö ympäristötietoisesti vai muuttuuko tietoisuus myös toiminnaksi? Harjoitetaanko vähättelyä vai aktivismia? Luommeko yhteiskuntaan eri ihmisryhmille reiluja vaiko eriarvoistavia rakenteita?
Megatrendeistä keskeisin on ensimmäinen: ekologisella jälleenrakennuksella on kiire. Seuraavat kymmenen vuotta ovat ratkaisevia ympäristön kannalta. Aikaa ei ole hukattavaksi, eikä ”lastemme sukupolvi löytää ratkaisut ilmastonmuutokseen”-ajattelu enää käy verukkeena.
Miten vahvistetaan ympäristöteoissakin osallisuuden laajenemista ja nopeita päätöksiä?
Sitran Mikko Dufva korostaa: ei pidä unohtaa toivoa, mutta on oltava tarkka, mitä toivolla tarkoitetaan. Ei ole enää toivoa, että voisimme jatkaa elämää nykyisellä tavalla. Vanhasta toivosta täytyy luopua ja on löydettävä uusi toivo: tulevaisuus on erilainen, mutta se voi olla monella tavalla nykyistä parempi. Miten tämä ajatus limittyy sen kanssa, mitä puhumme kristillisestä toivosta?
Tulevaisuudesta ei ole olemassa yhtä totuutta. Sen suunnista, omista ja yhteisistä toiveista ja peloista pitää puhua. Silloin vähenee se nuoren seurakunnan veisun ilmapiiri, jossa ”yksin mä pelkään huomispäivää”, ja vahvistuu ”uskomme tulevaisuuteen.”
Seurakunnissa voitaisiinkin tarjota entistä enemmän yhteisen keskustelun foorumeita, joissa apuvälineenä käy esimerkiksi Sitran Megatrendit 2020 -kortit. Hyviä, yhteiseksi toiminnaksi muuntuvia keskusteluja!
Kati Jansa
hiippakuntasihteeri (diakonia, viestintä, ympäristö)
