Kirkko auttaa - HeHu-toiminnan kuulumisia22.5.2017 08:04

Osallistuin vähän aikaa sitten henkisen huollon koulutustapahtumaan. Yhteiskunnassamme on kiitettävällä tavalla havahduttu huomaamaan henkisen tuen merkitys järkyttäviä tapahtumia tai suuronnettomuuksia todistamaan joutuneille ihmisille, uhreille ja heidän omaisilleen ja myös kaikille muille, joita tapahtuma jää ahdistamaan. Koulutuksemme tärkeänä tavoitteena oli saada eri toimijat yhteen, niin että henkisen tuen koordinointi olisi helpompaa, kun ihmiset tuntisivat toisiaan ja kukin tietäisi omat tehtävänsä.

Ilahduttavaa koulutuksessa oli huomata kirkon henkisen huollon toimijoiden runsas läsnäolo. Poliisin, pelastustoimen, sosiaaliviranomaisten, punaisen ristin, vapaaehtoisen pelastuspalvelun ja kirkon henkisen huollon toimijat etsivät yhteistä näkemystä henkisen huollon järjestämiseen. Kriisitilanteessa kaiken pitää toimia, siksi systeemi on hiottava kuntoon arjessa. Kirkon Henkisen huollon toimintaryhmät saivat huomiota ja kiitosta toiminnastaan.
Kirkkolaki velvoittaa seurakuntia varautumaan henkisen huollon tarjoamiseen kriisitilanteissa (KL 25, § 15a). Henkisen huollon tarjoaminen kriisissä oleville ihmisille ei ole kirkolle ulkoapäin annettu vieras tehtävä, vaan osa kirkon perustehtävää. Hädässä olevaa ihmistä on aina autettava. Kirkolla onkin henkisen huollon tarjoamiseen pitkät perinteet ja vankka ammattitaito. Papit, diakoniatyöntekijät ja monet muutkin seurakunnan työntekijät kohtaavat viikoittain kriisissä olevia ihmisiä ja tukevat heitä elämän koettelemuksissa. Tähän tukeen kuuluu luonnostaan myös hengellinen puoli: rukous, hiljentyminen, musiikki, lohduttava sana ja hoitava yhteisö.
Tämän kirkon perustoiminnan ohella henkistä huoltoa varten on kirkossa perustettu henkisen huollon valmiusryhmiä (ns. HeHu -ryhmät). HeHu-ryhmät koostuvat usean seurakunnan työntekijöistä ja toimivat laajalla alueella. Kuopion hiippakunnassa näitä valmiusryhmiä on kolme. HeHu-ryhmät toimivat yhteistyössä viranomaisten ja järjestöjen kanssa suuronnettomuuksissa ja muissa kriisitilanteissa sen mukaan kuin näitä ryhmiä kutsutaan apuun.
Oman näkemykseni mukaan tällä hetkellä HeHu-ryhmien valmiustaso on hyvä. HeHu-toiminta alkaa pikkuhiljaa olla myös sillä tavoin verkostoitunutta, että viranomaisetkin tietävät kirkolla olevan tällaista toimintaa. Silti kehitettävää löytyy. Otan esille kolme akuuteinta ongelmaa.
Ensiksi alueellista verkostoitumista täytyy vielä lisätä. Paikallisen poliisin, pelastusviranomaisen ja psykososiaalisesta tuesta vastaava viranomaisen, usein sosiaalitoimen, täytyy tietää ja tuntea paikallisen HeHu-toiminnan koordinaattori ja toimintamallit, joita on hyvä harjoitellakin yhdessä. Ilman tätä verkostoitumista HeHu-toiminta ei voi onnistua, sillä kirkko ei voi toimia onnettomuuspaikalla yksin ja omilla ehdoillaan.
Toinen epäkohta liittyy edelliseen. Tällä hetkellä poliisin tai pelastusviranomaisen on HeHu-ryhmään yhteyden saadakseen tiedettävä, minkä HeHu-ryhmän alueella tilanne on päällä. Minkä seurakunnan alueeseen tämä kuuluu? Mihin hiippakuntaan tämä tapahtumapaikka mahdollisesti kuuluu? Mistä löydän HeHu-ryhmän johtajan puhelinnumeron? Netistä etsiessä aikaa kuluu. Muuan poliisi totesikin, että kun kuolinviestin viemisen jälkeen piti saada paikalle kriisiapua, niin ensiksi hän soitti omalle rippipapilleen. Voisiko kirkolla olla yksi yhteinen päivystysnumero viranomaisyhteistyötä varten, mielellään valtakunnallinen? Nykytekniikalla ei pitäisi olla mahdotonta. Tätä tavoitettavuuteen liittyvää ongelmaa ehkä parantavat HeHu-ryhmien käyttöön toivottavasti piakkoin saatavat Virve-puhelimet.
Kolmas ongelma liittyy itse asiassa seurakuntien toimintakulttuuriin työnantajina. HeHu-esitteessä meilläkin lukee, että ”seurakunta antaa työntekijälleen luvan osallistua HeHu-toimintaan”. Eihän sen näin pidä mennä! HeHu-tehtävässä toimiminen on virkatehtävä – tämäkin sanotaan HeHu-esitteessä. Eihän virkatehtävien tekemiseen tarvitse pyytää lupaa työnantajalta. HeHu-toimintaan osallistuvien tehtävänkuvauslomakkeessa pitää olla maininta siitä, että henkilö osallistuu HeHu-valmiusryhmän toimintaan. Työantaja määrää, mitkä ovat työntekijälle kuuluvia tehtäviä ja huolehtii tehtävän edellyttämästä perehdyttämisestä ja koulutuksesta sekä ajallisista resursseista, jotka tehtävä vaatii. Kirkon HeHu-toiminta tapahtuu virkavastuulla ja siitä maksetaan palkkaa ja kulukorvauksia virka- ja työehtosopimuksen mukaisesti. Siinä toiminta eroaa SPR:n ja Vapepa:n toiminnasta. Kirkon työntekijä ei ole HeHu-ryhmässä vapaaehtoistyössä eikä vapaa-ajallaan. Valitettavasti kirkon työkulttuuriin edelleen kuuluu jonkinlainen ajatus siitä, että työntekijä saa tehdä sitä, mikä häntä itseään kiinnostaa ja mitä hän haluaa tehdä. ”Uutta” on, että nyt pyydetään lupa tehdä sitä työajalla.
Tuomiokapitulin näkökulmasta HeHu-toiminta on kehittynyt hyvien ja asiasta innostuneiden vastuuhenkilöiden avulla nyt sellaiseksi, että sitä kelpaa esitellä. Yhdessä toimintaa kehittäen haluamme tehdä siitä vielä nykyistäkin toimivampaa. Merkittävää on HeHu-ryhmäläisten motivaatio ja kutsumus sekä seurakuntien tuki tälle yhteistyölle viranomaisten ja toisten seurakuntien kanssa.
Sakari Häkkinen
hiippakuntadekaani


Kirjoitusta on viimeksi muokattu: 22.5.2017 08:06

Kirjoitus liittyy aiheisiin: pelastusviranomaiset poliisi yhteistyö HeHu henkinen huolto kriisi

Ilmoita asiattomasta kirjoituksesta tai kommentista.

Kommentoi kirjoitusta
*

*

* Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.