|
Tulkoon meille armo ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! Tämän luomakunnan sunnuntain saarnateksti on Johanneksen evankeliumin kuuluisista alkusanoista. Nousemme niitä kuulemaan. Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. (Joh. 1:1–4). Johanneksen evankeliumin kirjoittaja aloittaa esityksensä mahtavasti. Hän luo katseensa maailman luomishetkiin ja toteaa kaiken syntyneen Sanan eli logoksen voimalla. Tuon kreikkalaisen sanan logos voimme kääntää hyvin monella tapaa. Se merkitsee kyllä myös ”sanaa”, mutta se avaa sinällään vain yhden kapean ymmärryshorisontin kirjoittajan sanomaan. Sana logos merkitsee näet myös ymmärrystä, järkeä, viisautta, selittämättömiä voimia, joilla koko maailmankaikkeus luotiin. Se merkitsee niitä voimia, jotka tähtäävät oikeamielisyyteen, rauhaan ja luomakunnan eheyteen. Se merkitsee elämän eheyttäviä lähteitä ja maan viljavuutta, joista ihmisen ikivanha tehtävä on pitää huoli siinä missä lähimmäisestäkin. Kirjoittajan mukaan juuri tuo Jumalan viisaus ja luomisvoima ja –tahto tuli ihmisen hahmossa ulottuvillemme Jeesus Nasaretilaisessa. Johannes ei siis väitä, että alussa oli Jeesus, vaan että alussa oli Sana. Tuo Sana, Jumalan viisaus, tuli nipistettävällä tavalla keskuuteemme Jeesuksen persoonassa. Tämä merkitsee sitä, että kristittyinä meidän tulee ottaa Jeesuksen sanoma vakavasti. Tuo sanoma koski Jumalan valtakuntaa, toisin sanoen Jumalan tahdon toteutumista maan päällä. Isä meidän –rukouksessakin pyynnön ”Tulkoon sinun valtakuntasi” perässä kuuluu nähdä kaksoispiste. Sen jälkeen ilmaistaan, mitä tuo valtakunnan toteutuminen merkitsee: ”Tapahtukoon sinun tahtosi niin maan päällä kuin se tapahtuu (jo ja aina) taivaassa!” Tuo pyyntö on otettava huomioon kaikessa, niin ihmissuhteissa kuin suhteessa luomakuntaan. Jeesus korosti lähimmäisen rakastamisen globaalia merkitystä iankaikkisuutta ajateltaessa. Minkä toivotte ihmisten tekevän teille, tehkää heille! Toisaalta luonnossa liikkunut ja saarnannut Jeesus toi esille luomakunnan kauneuden ja tarkoituksenmukaisuuden samoin kuin ihmisen tehtävän luomakunnan tilanhoitajana. Tehtävänä on viljellä ja varjella luomakuntaa, ihmistä osana sitä ja samalla ympäristöä ihmisen kotina ja kotiseutuna. Tämä tehtävä liittyy läheisesti koko luomakunnasta huolehtimiseen. Meidän kerskakulutus- ja ”non stop”-rytmiin pyrkivä yhteiskuntamme näyttää kuitenkin vähät välittävän siitä ikiaikaisesta viisaudesta, jota evankelista Johannes ja muutkin Raamatun kirjoittajat meidän ulottuvillemme antavat. Esimerkiksi yhteisen pyhäpäivän viettämisen mahdollisuus halutaan uhrata ahneuden alttarille kauppojen jatkuvalla aukiololla, vaikka useimmat järkevät kauppiaat sitä vastustavat. ”Aina auki –kulttuuri” ei ole järin viisasta meidän olosuhteissamme. Kyllä kai Pohjois-Karjalassakin ennätetään perheiden rahat viedä kauppoihin kuutena päivänä viikossa, jolloin seitsemäs jäisi lepoa ja yhteisiä hetkiä varten. On vahingollista ja vain harvojen taloudellista etua ajavaa, jos maailman vanhin työsuojelulaki ”Muista pyhittää lepopäivä” heitetään romukoppaan. Toinen vielä ajankohtaisempi asia näillä selkosilla on tänne suunniteltu uraanikaivos. Se on haaste, jota koskevien suunnitelmien suhteen on toimittava luomakunnan viljely- ja varjelutehtävä mielessä heti; ei riitä, että kilistellään kahvikuppeja kirkkopäivillä tai kirkkokahveilla. Eräs tunnettu kansainvälinen yritys on nimittäin uraanin suhteen tilaisuutensa haistanut ja odottaa pääsevänsä valtaushakemustaan realisoimaan. Se tietäisi kuitenkin niin säteilevää tulevaisuutta täkäläisille ihmisille ja koko Joensuun seudulle, ettei siihen voi olla varaa. Saamani informaation mukaan Australian aboriginaalien metsästysmailla samoin kuin joissain osia uutta mannertakin tällaiset suunnitelmat taisivat onnistua tietämättömyyden, rahan ja ehkä vähän viskinkin voimin jo ammoin. Nyt kysytään, miten täällä teidän keskuudessanne asiaan suhtaudutaan. Oletteko te ja ovatko päättäjänne ajan tasalla siitä, missä nyt mennään, vai määrääkö mahdollisten kansainvälisten rahavirtojen houkutus ja ydinvoimaloiden raaka-ainetarve äänestys- ja ”Joo joo”-käyttäytymistä. Tämä, jos mikä, on itse kunkin syytä selvittää nyt ja viimeistään ennen seuraavia vaaleja! Lyhyellä perspektiivillä pikavoitot tosin houkuttavat – isommat voitot menisivätkin ranskalaisten taskuun – mutta pitkäjänteinen, vastuullinen, luomakunnan ja siihen liittyvän viljely- ja varjelutehtävän tosissaan ottavan asennoituminen ja elämänmalli tähtää paljon pitemmälle kuin seuraaviin vaaleihin. Kyse on elämästä ja elämänlaadusta. Antakoon ihmiseksi tullut Jumalan viisaus, Kristus itse, meille tilaisuuden oivaltaa tämä evankeliumitekstimme hengessä. Monille asian ymmärtäminen on kuitenkin vaikeaa, sillä päätöksenteko ympäristökysymyksissä ei ole bossanovaa eli leikkivän letkeää viihdemusiikkia vaan vastuullista työtä. Uraania koskevissa päätöksissä on oltava erityisen valpas, sillä ajankohtaistuneet uhkatekijät eli ”synkkyyden pimeä kotka” nousee siivilleen joka päivä. Siksi avainasemassa olette ensinnäkin te, jotka asutte näillä selkosilla. Uskon, että luontoon, terveyteen ja uraanin riskitekijöihin liittyvä faktatieto riittää muistuttamaan, että uraanikaivoshankkeet lähellä asutusta, pohjavesiä ja antoisia marjastus-, sienestys- ja riistamaita ovat epäviisaita. Olen varma siitä, että uraania on mahdollista löytää riittävästi sellaisista osista maata ja maailmaa, joissa paikallinen kulttuuri, imago ja asumishalukkuus eränkäynnistä puhumattakaan eivät joudu uhanalaisiksi, niin kuin täällä nyt on uhkana. On synti asettaa elämisen ja eränkäynnin edellytykset ja ehdot vaakalaudalle. Siksi toivon päättäväisyyttä ja viisautta asioiden hoitamiseen. Tämän vauhdittamiseksi toivon meidän itse kunkin rukoilevan päättäjille ja itsellemme osana demokraattista päätöskoneistoa tahtoa, taitoa ja uskallusta tehdä ihmisen mittaisia ja luonnon pyhyyttä kunnioittavia päätöksiä. Uraanikaivoshuhut Pohjois Karjalassa ovat jo nyt aiheuttaneet epävarmuutta seutukunnan asukkaissa, joten on kohtuullista odottaa päättäjiltä pikaisia toimia. Epätietoisuus on odottavien kannalta hivuttava tauti, enkä soisi sen leviävän päätöksen tekijöihin. Jos päätöksiä ei haluta tai osata tehdä täällä, päätöksenteko siirtyy muualle. Helsingistä, Ranskasta tai kasvottomien markkinavoimien tietokonepäätteiltä mistä tahansa muualtakin on silloin helppo ohittaa ihmiset ja ne elämäntunnot, jotka Enoon ja Pohjois-Karjalaan laajemminkin liittyvät. Siksi toivon, että myös hallitusvalta asianomaisia ministeriöitä myöten kiinnittäisi asiaan vakavaa huomiota ja uudistaisi onnettoman, vanhentuneen kaivoslain ja siihen liittyvät ehdot ajan tasalle. Tuossa uudistuksessa paikallisten ihmisten mielipiteet ja kyseisen hankkeen vaikutukset ihmisten elämään on ymmärrettävä suurella sydämellä. Kaivoshankkeita edistettäessä on hyvä pitää mielessä, että louhimot ovat ihmistä eikä ihminen louhimoita varten. On muistettava visusti, että myös Kehä III:n ulkopuolella on arvokasta elämää, josta tulee kantaa vastuuta. Toivon siis, että ymmärrys, laajakatseisuus, humaanisuus ja elämänkokemuksen antama itsetietoisuus saisivat viisauden esiin ja viisauden (logoksen) kukkimaan juuri täällä ajankohtaistuneissa hankkeissa. Perusteet tälle toivomukselle löydän raamatullisesta uskosta. Luulen nimittäin, että jos Jeesus ihmishahmossa asuisi nyt keskellämme, hän olisi tukka putkella saarnaamassa puhtaan luonnon ja ihmisarvoisen elinympäristön puolesta huolimatta siitä, että ahneuksissamme me ehkä luulottelemme onnen ja autuuden löytyvän niistä roposista, jotka uraanikaivostoiminta tälle seudulle toisivat. Johanneskin voisi tähän lisätä, että uraanin louhimisen estävillä päätöksillä Jumalan luomistahtoon ja tarkoituksiin sidottu järki ja viisaus saavat aivan uuden positiivisen ilmenemismuodon pohjoiskarjalaisessa maisemassa. Raamatun mukaan tämä maa annettiin ihmiselle viljeltäväksi ja varjeltavaksi, jotta se antaisi elannon meille itse kullekin. Liian usein tämä tehtävä on ihmisen ahneudesta johtuen kääntynyt maan ryöstöviljelyn ja raiskaamisen suuntaiseksi, mikä ei vastaa alkuperäistä tehtäväksi antoa. Siksi myös uraanikaivoksia koskevissa hankkeissa on aihetta kiinnittää huomio päätöksenteon motiiveihin ja arvoihin. Luonnosta puhuttaessa on muistettava, että kyse on siitä perinnöstä, minkä jätämme tuleville sukupolville. Säteilevän tulevaisuuden sijaan antakaamme heille mahdollisuus liikkua ja erästää luonnossamme beccerellejä pelkäämättä! Silloin hekin voivat kiitollisin mielin ylistää ihmiseksi tullutta Jumalan viisautta, Kristusta, ja pyytää häntä elämän valoksi, läsnä olevaksi Herraksi ehtoollishetkessä ja eläväksi Vapahtajaksi myös niihin arkisiin hetkiin, jotka sijoittuvat rukousten ja kirkossakäyntien väliin. Tähän heitä – ja meitä - rohkaiskoon kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Amen.
|
