Päätöksenteko

Ajankohtaista

Apilaristi, toukokuu 2017

Vanhan ja uuden kulttuurin välissä

 
Kirkolliskokous on toimintatavoiltaan hyvin muodollinen instituutio. Se on kopioinut tapansa ja käsitteensä eduskunnalta ja säilyttää niitä muuttumattomina. Voisi sanoa, että kirkolliskokous on kuin vanha herraklubi, jossa käytös- ja tapatietoisuus on huipussaan. Se, joka tämän koodin rikkoo, saa osakseen moitetta ja paheksuntaa.
 
Muodollinen kulttuuri pitää sisällään myös omat vallankäytön muotonsa. Eduskunnan lainsäädäntöä huomattavasti korkeammat määräenemmistösäädökset ja edustajien välillinen vaalitapa tukevat säilyttävää päätöksentekoa. Tutkittuahan on, että mitä korkeammalla päätöksentekohierarkiassa ihmiset ovat, sitä vähemmän he etsivät muutosta. Kirkollisessa vallankäytössä keskeinen yhteyspuhe tarkoittaa käytännössä sitä, että muutosta haluavat ovat uhka ykseydelle. Tämä näkemys toistui useissa puheenvuoroissa viime istuntoviikollakin.
 
Toimintakulttuuri on kuitenkin muuttumassa. Sille ei voi mitään. Uudet, nuoremmat edustajat, eivät enää kanna mukanaan jäykkää hallinnollista vaikuttamiskulttuuria. He rikkovat etiketin, käyttävät kieltä, jossa kaikki ilmaisut eivät ole yleiskieltä, ottavat rohkeasti puheenvuoron ja ovat eri mieltä. Kirkolliskokousedustajien on selvästi vaikea asennoitua uuteen tilanteeseen.
 
Joskus ajattelenkin, että edustajat jakaantuvat kolmeen ryhmään. Ehdottomasti vankin ja määrältään suurin ryhmä edustaa pitkän linjan hallinnollista osaamista. Nämä ihmiset ovat kantaneet vastuuta oman kuntansa, maakuntansa ja seurakuntansa asioissa ja osaavat hyvin keskinäisen verkostoitumisen ja muodollisen päätöksenteon kulttuurin. Eivätkä he ole missään tapauksessa valmiita luopumaan siitä. Uudenlaisessa, elävämmässä toimintakulttuurissa he ovat huteralla maaperällä, jossa vanhan vaikuttamisen käytänteet eivät enää toimi.
 
Sitten on suuri joukko edustajia, jotka ovat ikään kuin välisukupolvea. Kuulun siihen itsekin. Taidamme olla melkein kaikki 1960-luvun lapsia. Ymmärrämme meitä vanhemman sukupolven tavan toimia ja olemme oppineet sen, mutta emme ole siinä täysin kotonamme. Samalla näemme jo uuden sukupolven tulevan uusine vaikuttamisen tapoineen, emmekä ole kotonamme heidänkään joukossaan. Luovimme maastossa, jossa tiedämme, että meidän on annettava tilaa tulevaisuudelle, sillä se elää jo meissäkin, heikommin vain.
 
Ja lopulta salissa istuu myös uuden sukupolven edustajia. Heitä ei ole montaa, eikä tämä ole vain ikäkysymys. Mutta kirkolliskokouksen on tunnistettava heidän tapansa toimia. He eivät mukaudu enää vanhaan muottiin, niin kuin me mukauduimme. He tulevat muuttamaan kirkolliskokousta enemmän kuin uskommekaan. Halusimme sitä tai emme.
 
Siksi kirkolliskokousviikon päätöksistä kauaskantoisin tulee olemaan jatkovalmisteluun lähtenyt edustaja-aloite kansalaisaloitteen mahdollisuudesta kirkollisessa päätöksenteossa. Olin varma, että aloite kaatuisi suuren salin äänestyksessä. Vaan ei kaatunut. Se oli merkki siitä, että monet muutkin olivat nähneet muutoksen väistämättömyyden.
 
Aulikki Mäkinen
TT, Männistön seurakunnan kirkkoherra, kirkolliskokousedustaja, kirkkohallituksen täysistunnon jäsen

Apilaristi, toukokuu 2016

Lakimiesasessori Tuija Alatalo eläkkeelle

 

Kuopion tuomiokapitulin pitkäaikainen lakimiesasessori Tuija Alatalo jää eläkkeelle kesäkuun alusta lähtien. Tuija ehti palvella tuomiokapitulia reilun 27 vuoden ajan.  

Mitkä olivat työsi hyvät ja huonot puolet?

Hyvää oli se, että työ oli hyvin vaihtelevaa ja pääsi käsiksi lukuisten eri alojen töihin.

Toisaalta kun aika on rajallinen ja työtä paljon, tuli välillä riittämättömyyden tunne.

Mikä oli erityisen mukavaa työssäsi?

Työkaverit ja iltapäiväkahvihetket, jotka toivat virkistystä työpäivään.

Erityisen antavaksi työtehtäväksi koin pappisvihkimykset. Sain olla prosessissa osallisena ja nauttia siitä, että kirkkoon saadaan uusia sananjulistajia.

Mitkä olivat voimanlähteitä työssäsi?

Perhe on ollut etusijalla tasapainottavana voimana, ja liikunta ja lukuharrastus. Parhaillaan luen Henning Mankellin dekkaria saksan kielellä. Hyöty ja huvi yhdistyvät siinä.

Koin tärkeiksi myös maanantai-aamuhartaudet tuomiokapitulissa. Tekstistä ja virrestä sain usein kokemuksen ”tätähän minä tarviinkin!”

Mitä isoja muutoksia pitkään kirkolliseen työuraasi on mahtunut?

Jatkuvasti tapahtuu lainsäädäntömuutoksia, jotka vaikuttavat lakimiesasessorin työhön. Pitää perehtyä uuteen ja soveltaa sitä omissa virkatehtävissä. Kolme erityisen monella tavalla muutosta aiheuttavaa juttua on jäänyt mieleen.

Vuoden 1994 alussa tehtiin suuri lainsäädäntömuutos, jossa kirkkolaki jaettiin kolmeen osaan: kirkkolaiksi, kirkkojärjestykseksi ja kirkon vaalijärjestykseksi.

Toiseksi vuoden 2004 alusta toteutui hiippakuntahallintouudistus. Hiippakuntavaltuustot aloittivat toimintansa, istuvan tuomiokapitulin kokoonpanoa laajennettiin ja kapitulit lakkasivat toimimasta valitusviranomaisina.

Kolmas oli 1.6.2013 voimaantullut kirkon virkamieslainsäädännön uudistus. Monesti lainsäädäntöuudistukset lisäävät myös tuomiokapitulin tehtävämääriä, kun esimerkiksi kirkkoneuvostojen ohjesääntöjä on pitänyt seurakunnissa muuttaa ja alistaa tuomiokapitulin vahvistettaviksi.

Mitä aiot tehdä päivärytmin muuttuessa toisenlaiseksi?

Toiveena on, että läheisteni kanssa voin viettää enemmän aikaa. Samoin mieleiselle harrastukselle sukututkimukselle ja kielten opiskelulle on nyt enemmän mahdollisuuksia. Lähes 40 vuoden työuran jälkeen on mukava vaihtaa väljempään.

Niin kuin joka kevät, tänäkin vuonna lähdemme jääkiekon MM-kisoihin kannustamaan Suomen joukkuetta.

Tuija Alatalo kiittää lämpimästi eläkkeelle lähdön johdosta häntä muistaneita. Kuopion tuomiokapitulin henkilökunta kiittää puolestaan Tuijaa ja toivoo hänelle siunausta ja iloa eläkepäiviin. 

(kj)

 

Apilaristi, huhtikuu 2016: 

Hiippakuntavaltuusto aloittaa uuden toimintakauden

 

Hiippakuntavaltuusto 2016-2020 kokoontuu ensimmäiseen kokoukseensa toukokuun lopussa. Apilaristi kysyi odotuksia ensimmäisen kauden valtuutetulta, Paltamon kirkkoherra Esa Oikariselta sekä kokemuksia edellisen kauden hiippakuntavaltuuston varapuheenjohtaja Marja-Muusa Hämäläiseltä Varkaudesta.

 

- Hiippakuntavaltuuston perustehtävä on ”tukea ja edistää kirkon tehtävän toteutumista hiippakunnassa.” Näen tämän edelleen tärkeimpänä tehtävänä, jotta työntekijät jaksavat ja voivat turvallisin mielin kohdata niin seurakuntalaiset kuin toinen toisensa. Nähdä toiset ja erilaiset ihmiset mahdollisuutena eikä uhkana, sanoo Marja-Muusa Hämäläinen. 

Esa Oikarinen on samoilla linjoilla:

- Näen tärkeinä teemoina yhteistyön, kirkollisen ykseyden ja yhtenäisyyden vaalimisen. Paikallisseurakuntien toimintaedellytysten tukeminen on tärkeää, ja tuomiokapitulin sihteeristön työn tukeminen. Osallistun mielelläni kaikkeen hiippakunnan työtä ja toimintaa koskevaan kehittämiseen, suunnittelemiseen ja pohdintaan, mitään aihealuetta pois rajaamatta.

Marja-Muusa Hämäläinen toimi hiippakuntavaltuuston varapuheenjohtajana päättyneellä kaudella. Hän on ollut hiippakunnallisessa hallinnossa mukana 20 vuotta ja näkee, että muutosta parempaan on tapahtunut.

- Olen saanut olla monessa mukana. Mieleenpainuvia hetkiä ovat olleet kun hiippakuntasihteeri Sirpa Juolan ja diakoniajohtokunnan kanssa pidimme Kohtaamisia- koulutukset hiippakunnan eri alueilla. Sellaisia tapahtumia toivotaan edelleen. Toimintalinjaustyöryhmässä jäsenenä oleminen oli merkityksellistä ja opettavaista.  Siinä sain kokea toinen toisensa kunnioittamisen ja arvostamisen työtavan.

Marja-Muusa Hämäläisen mielestä vaikutusmahdollisuuksia on ollut, ja työskentelyssä on saanut paljon tietoa ja taitoa. Samoin kohtaamiset toisten eri aloja edustavien hiippakuntavaltuuston jäsenten kanssa on ollut merkittävää.

Esa Oikarisen odotukset kohdistuvat myös yhteistyöhön valtuutettujen kesken:

- Odotan kokemusten ja näkemysten vaihtoa, ideoivaa ja kirkkoa kehittävää ajattelua. Voisiko myös jotain konkreettista ja näkyvääkin saada aikaiseksi, jää nähtäväksi.

Marja-Muusa Hämäläinen koki mielekkäiksi edellisellä kaudella kokousten yhteydessä pidetyt miniseminaarit.

- Parhaimmillaan hiippakuntavaltuusto on rohkeasti viemässä kirkon sanomaa eteenpäin ja kuulolla yhteiskunnan tapahtumien keskellä. Toivon kirkon näkyvyyttä ja sanomaa enemmän sekä uusien toimintatapojen löytämistä, jotta kirkko ei jää ulkopuolelle ja vain kirkoksi jota tarvitaan hautajaisissa  ja joka toimii poissa silmistä, jatkaa Marja-Muusa Hämäläinen.

- Jatkossakin voisi olla seminaareja ”polttavista” aiheista sekä niistä asioista, joista yhteiskunnassa keskustellaan, joissa kirkko voi olla toimija. 

- Toivottavasti työskentelymme on hiippakunnalle hyödyksi, sanoo Esa Oikarinen.

Marja-Muusa Hämäläinen saattelee valtuutettuja uudelle istuntokaudelle Pyhän Patrikin sanoin: 

- Toivon, että jokainen voi levosta käsin hoitaa tehtäviään ja kokea jokainen on ainutlaatuinen ja arvokas omalla paikallaan.

”Jumalan voima luotsatkoon meitä,

Jumalan väkevyys varjelkoon meitä,

Jumalan viisaus opettakoon meitä,

Jumalan käsi suojelkoon meitä.

Jumalan tie antakoon meille suunnan,

Jumalan kilpi puolustakoon meitä,

Jumalan vartiojoukko vartioikoon meitä

pahan juonia vastaan,

 maailman viettelyksiä vastaan.”

(kj)