Hiipan alta ja vierestä -blogi

Hiipan alta ja vierestä

Onneksi olemme erilaisia10.9.2018 10:11

 

Thomas Erikson valottaa kirjassaan ”Idiootit ympärilläni” keinoja tulla toimeen työyhteisön erilaisilla orientaatioilla varustettujen ihmisten kanssa. Erikson kuvaa kirjassaan erilaisuutta värikoodeilla:
”Tiimin johtaja on todennäköisesti punainen, sillä hän aikoo saada homman hoidettua, olivat muut mitä mieltä tahansa. Töissähän täällä ollaan eikä rupattelemassa, ja tulos on tärkeämpää kuin ystävien saaminen. Päätöksiä, toimintaa, pam pam pam.
Ennen kuin punainen tyyppi tekee päätöksensä, hän on saanut hauskalta, luovalta, äänekkäältä ja innokkaalta keltaiselta sen kuningasidean, jota ryhdytään toteuttamaan. Keltaisesta ei toteutusprosessiin välttämättä ole, sillä hän on jo juuttunut tarinoimaan viikonlopustaan vihreän kanssa.
Vihreä kuuntelee mielellään, tai ainakin mieluummin kuin on itse äänessä ja valokeilassa. Ja vaikka hän ei kuuntelisi mielellään, hän ei sanoisi sitä ääneen, koska hän karttaa konflikteja ja muitakin epämukavuusalueita.
Sininen on jäänyt pohtimaan: keltaisen mukaan uuden idean turvin yrityksen liikevaihto kasvaisi 155 000 eurosta 200 000 euroon, vaikka tällä hetkellä liikevaihto on 154 900 euroa. Hän korjaa asiavirheen ja ehdottaa, että analyysi olisi hyvä tehdä vielä kerran, jotta kaikki faktat ovat varmasti oikein.”
Erilaisia ihmistyyppejä ja käyttäytymistä on pyritty mallintamaan historian kuluessa monin tavoin. Hippokrates luokitteli ihmisiä koleerikkoihin, sangviinikkoihin, flegmaatikkoihin ja melankoolikkoihin, Platon puolestaan viiden elementin mukaan, jotka olivat tuli, vesi, ilma, maa ja eetteri.
Kaikissa näissä lienee ollut pyrkimys ymmärtää ihmisten erilaisuutta ja luoda edellytyksiä hyvään vuorovaikutukseen ihmisten välille. Pyrkimys on hyvä, sillä jos katselemme maailmaa vain omien silmälasiemme läpi, syntyy vuorovaikutuksessa toisten kanssa jännitteitä, ristiriitoja ja epäluuloja. Jos itse olet touhukas ja toimelias, sinua saattaa ärsyttää hitaampitempoisen työkaverin työskentely. Jos itse olet orientaatioltasi rauhallinen ja kuunteleva, saattaa touhukkuus ja toimeliaisuus näkyä silmissäsi hosumisena ja huolimattomuutena. Jos toimit itse mielestäsi joustavasti ja suurpiirteisesti keskittyen isompiin kokonaisuuksiin, voi tarkka työtoveri vaikuttaa pilkunviilaajalta. Jos omaat kyvyn hahmottaa maailmaa tarkasti, ymmärrät lukuja ja määräaikoja luontevasti, voi suurpiirteinen työtoveri aiheuttaa ahdistuksen tunteita.
Kokemukseni mukaan monissa työyhteisöjen ristiriidoissa erilaisuustekijät ovat vahvasti vaikuttamassa ristiriitojen syntyyn. Tämän takia olisi tärkeää lisätä erilaisuuden ymmärrystä. Oppia näkemään työkaveri erilaisena, mutta omilla vahvuuksillaan tiimiä täydentävänä. Usein äänessä olevan oppia kuuntelemaan, hiljaisemman kertomaan mielipiteensä, suurpiirteisen tukeutumaan tarkemman osaamiseen, käytännön toteuttajan tekemään hyvää yhteistyötä idearikkaan kanssa.
Joskus ajattelen, että olisi kamalaa, jos joutuisi työskentelemään jatkuvasti itsensä kaltaisten ihmisten kanssa. Eikö elämän (työelämänkin) rikkaus synny juuri vuorovaikutuksesta erilaisten ihmisten kanssa? Että voimme saada uusia näkökulmia, oppia ja kehittyä ihmisinä ja työtovereina. Että voisimme vastata myönteisesti Maija Paavilaisen kysymykseen: ”Onko lähelläni hyvä olla, mahtuuko lähelläni kasvamaan?”


Ilmoita asiattomasta kirjoituksesta tai kommentista.

AtomRSS
Kommentoi kirjoitusta
*

*

* Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.