Hiipan alta ja vierestä -blogi

Hiipan alta ja vierestä

Yhteisöllistä kuuntelemista ja kirkkojen profiloitumista - oppimassa Kööpenhaminassa2.7.2018 12:34


Brorsons kirke Kööpenhaminassa. Kuva: Terhi Paananen

 
Kööpenhamina jää ovelasti läheisimmän naapurimme Ruotsin ja todellisten kaukokohteiden väliselle katvealueelle. Kuvittelin tanskalaisen kristillisyyden olevan, näin omahyväisestä näkökulmasta katsottuna, ”more of the same” eli vain lisää tätä tuttua. Yllätyin positiivisesti monesta asiasta, kun kävimme työyhteisömme kanssa opintomatkalla Kööpenhaminassa viime talvena.
Erityisesti kaksi asiaa ovat mainitsemisen arvoisia: kuunteleva asenne ja erityistehtävien antaminen kirkoille.
Tanskalaisessa työotteessa merkittävässä asemassa oli se, että kirkko asettui kuuntelijan rooliin. Kuuntelijan rooli ei ollut vain sielunhoidollista vaan monipuolista ja yhteisöllistä. Seurakunnat kutsuivat koolle ihmisiä kuullakseen, mitä heille kuuluu, mitä he toivovat, miten heidän asuinympäristönsä (tai työympäristö) voisi olla parempi ja oikeudenmukaisempi. Nämä kuulemiset myös johtivat käytännön toimiin, miten seurakunta jollain alueella elää ja tekee.
Toinen merkittävä havainto oli erityistehtävien antaminen joillekin kirkoille. Kirkkorakennukset ovat Kööpenhaminassa merkittäviä kokoontumisen paikkoja ja niissä toimii yhteisöjä. Yhteisöjen erityistarpeiden mukaan kirkkotiloja myös muokattiin sopivammiksi, joskus radikaalistikin. Eräs tällainen kirkko oli Brorsons Kirke (kuva), jolle oli annettu erityistehtävä olla lasten ja nuorten kirkko. Eräs toinen kirkko oli profiloitunut vammaistyön kirkoksi ja kolmas maahanmuuttajatyön kirkoksi. Joku neljäs kirkko oli tunnettu hyvätasoisista kuoroistaan. Kaikilla kirkoilla messussa suurin osa seurakuntalaisista oli sitä tavallista seurakuntaväkeä, mutta selvästi ihmiset myös valitsivat jonkun tietyn kirkon sen profiloitumisen vuoksi.
Toimisiko tämä profiloituminen myös meillä? Voisiko kaupunkien seurakuntayhtymien tai maaseudun rovastikuntien alueella olla niin, että kirkot kutsuisivat messuun ja muuhun toimintaan perusseurakuntalaisten lisäksi myös jotain erityisryhmää?   Toisiko se meille messuun enemmän tuttujen jälleennäkemisen iloa?
 
Terhi Paananen
Jumalanpalveluksen asiantuntija, Kirkkohallitus
 


Ilmoita asiattomasta kirjoituksesta tai kommentista.

AtomRSS
Kommentoi kirjoitusta
*

*

* Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.