10.8.2018

Piispa Jari Jolkkosen kolumni Savon Sanomissa 9.8.2018

 

 

Koulurauhan julistus

 

Ensi viikolla, jos Jumala suo, on meidän koulujemme armorikas aloituspäivä. Ja julistetaan siis täten yleinen koulurauha kehottamalla kaikkia tätä juhlapäivää asiaankuuluvalla hartaudella viettämään sekä muutoinkin ystävällisesti ja rauhallisesti käyttäytymään.
Koulujen aloituspäivästä on tullut minulle melkein pyhä. En oikein tiedä, miksi. Ehkä mieleeni on syöpynyt kuva ensimmäisestä koulupäivästäni: katson taakse kotiovelle ja vilkutan kolmelle kotiin jäävälle sisarukselle yrittäen urhoollisesti peitellä jännitystä kuin rintamalle lähtevä sotilas. Muistakaa pestä hampaat! Minä menen nyt, jääkää hyvästi!
Tänä syksynä koulujen aloitus menee taas tunteisiin, kun yksi lapsistamme aloittaa koulutiensä. Kokemuksesta tiedän, että silmiini tulee roska. Aion suojautua herkistymistä vastaan nenäliinalla ja uusilla aurinkolaseilla. Rouvakin on luvannut pitää kädestä kiinni. Ehkä tästäkin selvitään.
Mutta unohdetaan omat tunteet. Koulujen aloituspäivää on oikein pitää kansallisena merkkipäivänä aivan omista kokemuksista riippumatta. Lippu salkoon ja urku soimaan!
Koulutie vaikuttaa ratkaisevasti jokaisen pienen tytön ja pojan elämään – ja siten meidän kaikkien elämään. Jos hän astuu tielle, jossa saa ystäviä, oppii uusia asioita ja kokee onnistumisen iloa, hän saa hyvät eväät kasvaa onnelliseksi ihmiseksi, joka kykenee kantamaan vastuuta itsestä ja toisista. Sellaiseen koulutiehen kuuluu aina kohtuullinen määrä vaivaa ja vastoinkäymisiä, kuten elämään muutenkin. Hyvät tiedot ja taidot kantavat hankalienkin päivien yli.
Mutta jos hän joutuu kiusatuksi tai oppii häikäilemättömäksi, koulutie kääntyy tuhon tieksi. Kokeneet kasvattajat näkevät syrjäytymisen merkit varhain, usein jo esikouluvaiheessa. Mitä varhaisemmin ongelmiin puututaan, sitä paremmin niihin voidaan vaikuttaa. Käytännön tilanteissa opettajan jämäkkä vastuuntunto on paljon ratkaisevampaa kuin lain kirjain.
Siksi koulu on yhteinen asia. Hyvän koulujärjestelmän rakentamiseen tarvitaan jokaista: koululaisia, vanhempia, opettajia, yliopistoa ja lopulta meidän kaikkien veroeuroja ja henkistä tukea.
Kodin ja koulun yhteistyö on yksi hyvän koulutien avain. Sen merkitystä voi tuskin liikaa korostaa. Oman kokemukseni ja kuulemani perusteella säännöllistä yhteydenpitoa voisi olla enemmänkin.
Mikä on meidän vanhempien vastuu? Kun esikoinen aloitti koulutiensä, muistan aina opettajan ohjeen meille vanhemmille: huolehdi, että lapsi nukkuu riittävästi, syö terveellisesti ja tekee läksynsä. Uni, ravinto, läksyt. Loistavia perusohjeita, vaikka vanhemmuuteen kuuluu muutakin. Kun kyselet sopivin väliajoin lapselta, mitä koulutielle kuuluu, osoitat hänelle huolenpitoa ja viestität, että koulun käyminen on tärkeää. Samalla saat hyödyllistä tietoa, ollaanko oikealla tiellä.
Tärkeää on, että vanhempana arvostat opettajaa ja annat hänelle sekä tuen että työrauhan. Opettaja ei ole mikään meidän perheen kasvatuspalveluiden tuottaja. Opettaja on opettaja: hänen velvollisuutensa on toteuttaa lakiin perustuvaa kansallista opetustehtävää, ei vanhempien oikkuja ja mieltymyksiä. Opetussuunnitelmaan toki kuuluu, että kuunnellaan vanhempia ja otetaan oppilaan yksilölliset taipumukset huomioon. Tämä ei silti tee vanhemmista opettajan työnantajia.
Erityisen tärkeitä ovat tilanteet, jos koulusta otetaan yhteyttä ongelmissa. Ole silloin fiksu vanhempi. Tunnista ongelmat ja etsi ratkaisuja rauhallisesti yhdessä oppilaan ja koulun edustajien kanssa.
Entä mitä toivon opettajalta? Kun kyselin saunanlauteilla ekaluokkalaiselta, miltä koulun aloittaminen tuntuu, vastaus tuli välittömästi: ”Pelottavalta”. Niin se on, vaikka kuinka yrittäisimme rauhoitella. Lapsi pelkää ennen kaikkea yksin jäämistä ja kiusatuksi joutumista.
Siksi vetoan kaikkiin vanhempiin, opettajiin ja autoilijoihin: tehdään koulutiestä turvallinen kaikille lapsille. Huolehditaan yhdessä lasten kasvurauhasta. Silloin oppiminenkin voi onnistua.
Olemme sopineet ekaluokkalaisen kanssa kolmesta asiasta: osallistutaan koulutiensä aloittavien siunaukseen, nostetaan lippu salkoon ja syödään ensimmäisen koulupäivän jälkeen jäätelöt.
Ja lopuksi toivotetaan kaikille koulunsa aloittaville hyvää ja Jumalan siunaamaa koulutietä. Aamen.