1.6.2018

Piispa Jari Jolkkosen saarna Lähetysjuhlien torimessussa Kuopion torilla 27.5.2018

 

 
Kolminaisuudenpäivä (kaste- ja lähetyskäsky Matt. 28).
 
Sisaret ja veljet Kristuksessa,
Tänään Kuopion torimessussa meitä on paikalla monenlaista väkeä. On kuopiolaisten seurakuntien jäseniä ja työntekijöitä, siis tavallisia, siivoja savolaiskristittyjä. Sitten on lähetysjuhlien juhlavieraita, ja lähettejä, entisiä ja nykyisiä. Heitä edustavat erityisellä tavalla Olli ja Virve, jotka tänään siunataan ja lähetetään todistamaan Kristuksen rakkaudesta sanoin ja teoin. Joukossamme on kansainvälisiä juhlavieraita ympäri maailmaa: Jerusalemista, Betlehemistä, Etiopiasta, Unkarista, Thaimaasta ja niin edelleen. Ja rohkenen uskoa, että joukkoon on uskaltanut liittyä myös joku aivan tavallinen pyhäaamun ohikulkija.
Mikä meitä kaikkia erilaisia ihmisiä yhdistää tänään? Mikä on tuonut meidät yhteen? Se on Jeesuksen kaste- ja lähetyskäsky. Jotakin merkillistä voimaa siinä on. Kun minä sanon itselleni: ”Jari, mene lenkille”, huomaan usein hämmästyneenä, että vain silmäluomet liikahtavat – alaspäin. Kun hyväntahtoinen isä tai äiti sanoo lapselleen: ”Voisitko siivota huoneesi”, vastaus on usein ”joo, joo”, ja katso: mitään ei tapahdu.
Toisin on lähetyskäskyn. Siinä on erikoista voimaa. Jeesus antaa sen ylösnousemuksensa jälkeen, siis joskus rautakaudella ja vain 11 köyhälle kalastajalle. Kristus-usko ei jäänyt vain yhdeksi ohimeneväksi alakulttuuriksi Rooman imperiumin reunamailla. Se valloitti ihmisten sydämet sisältä päin, ja tänään kristittyjä on 2 500 miljoonaa, siis joka kolmas maapallon asukas.
Jeesuksen kaste ja lähetyskäsky, tai ”suuri valtuutus” kuten englantilaiset sanovat, on tuttu meille kaikille. Miksi se on tuttu meille suomalaisille, niillekin, jotka eivät käy joka sunnuntai kirkossa? Siksi, että olemme oppineet sen ulkoa rippikoulussa. Aivan samoin rippikoulusta tuttu on myös päivän Vanhan testamentin teksti, Herran siunaus. Tänään on tuttujen raamatunkohtien sunnuntai.
Rippikoulu on itsessään Jeesuksen lähetyskäskyn hedelmä. Siksi lähetyskäsky kuuluu myös rippikoulun ulkoläksyihin. Itse asiassa rippikoulun lisäksi myös kirkkomme ja koko kristinuskon tuhatvuotinen läsnäolo Suomessa on Jeesuksen lähetyskäskyn hedelmä. Se muistuttaa, kuinka esi-isämme ja -äitimme ovat löytäneet uskon Jumalaan ja rakkauden lähimmäiseen elämää kannattelevaksi voimaksi. Rippikoulu on yksi tärkeä tapa, jolla tämä usko ja siihen kätkeytyvä voima siirrettään eteenpäin, yhä uusille sukupolville, myös meidän lapsillemme.
Sitä palvelevat myös muut ulkoläksyt: käskyt kertovat, mitä Jumala tahtoo, uskontunnustus, mitä hän lahjoittaa, Isä Meidän –rukous, kuinka häneen turvaudutaan rukouksessa, silloinkin kun omia sanoja ei löydy. Pienoisevankeliumi kertoo koko Raamatun punaisen langan: kun tiede selittää maailman ilmiöitä, kristinusko kertoo, että Jumala rakastaa maailmaa ja tahtoo pelastaa sen.
Jeesuksen lähetyskäskyssä on merkillistä voimaa senkin takia, että edes meidän virheemme ja tössimisemme kirkkona eivät ole estäneet evankeliumin leviämistä. Onhan myönnettävä, että historian aikana olemme olleet reippaita poikia ja tyttöjä paitsi evankeliumin levittämisessä myös sen turhentamisessa. Äskeisessä virressä lauloimme kauniisti kirkosta yhtenä puuna, mutta rehellisyyden nimissä on kysyttävä, olemmeko pilkkoneet sen päreiksi ja tehneet siitä halkopinon. Virressä puhuttiin kirkosta lempeänä, hellään syliin sulkevana kotina, mutta me olemme tehneet siitä painimolskin, jossa yksi haluaa nitistää toisen. Virressä puhuttiin kirkosta ohikulkijalle suojan tarjoavana turvapaikkana, mutta kuinka ohikulkija uskaltaa pysähtyä, jos keskinäiset kiistelyt ja kovasydämisyys saavat sen näyttämään kaatopaikalta?
Silti, edes meidän virheemme eivät ole estäneet evankeliumin voittokulkua. Ja virheistä on myös opittu, nöyrtymisen, katumuksen, tosiasioiden tunnustamisen ja parannuksen kautta.
Hyvät lähetystyöhön siunattavat Virve ja Olli, rakkaat lähetysjuhlien vieraat ja kaikki ihmiset. Mikä on Jeesuksen lähetyskäskyn sanoma meille tänään?
Ensiksi, lähetyskäsky antaa tehtävän: meidän tulee viedä eteenpäin ilosanomaa Kristuksen ylösnousemuksesta ja Jumalan rakkaudesta. Tänään Virve ja Olli siunataan tähän tehtävään apostolisen perinteen mukaan rukouksella ja kättenpäällepanemisella. Me muut emme silti voi ulkoistaa itseltämme pois tätä samaa tehtävää, sillä Kristus antoi sen kaikille, sekä yhteisölle että yksilöille. Niin tehdään myös kirkkojärjestyksessä, kun sanotaan: ”Seurakunnan ja sen jäsenten tulee edistää lähetystyötä.” Virve ja Olli lähetetään Aasiaan ja Afrikkaan. Sinä voit toteuttaa tätä tehtävää hyvin yksinkertaisilla tavoilla kotona, työssä tai seurakunnassa. Toteutat lähetystehtävää esimerkiksi kantamalla omat lapsesi kastettavaksi, tuomalla omat lapset tai kummilapset yhteiseen jumalanpalvelukseen, tekemällä työsi kunniallisesti, antamalla kaularistin näkyä, todistamalla Kristuksen rakkaudesta auttamalla kärsiviä ja lohduttamalla surevia. Tärkeää on myös tukea lähetystyötä taloudellisesti.
Toiseksi lähetyskäsky kertoo kaksi keinoa: kastakaa ja opettakaa. Kasteessa meidät otetaan Kristuksen ja hänen kirkkonsa pelastavaan yhteyteen. Kasteessa meille annetaan ilmaiseksi Jumalan armo ja asetetaan Kristuksen seuraamisen tielle. Usko ei kestä vaikeuksissa eikä tiellä ole helppo pysyä. Siksi tarvitsemme kastettuina jatkuvasti Jumalan sanan opetusta ja ohjausta, jotta usko voisi vahvistua. Sitä tarvitaan myös, jotta osaisimme erottaa Jumalan totuuden valheesta ja oikean väärästä, silloinkin kun valhe yrittää esiintyä totuutena ja väärä yrittää pukeutua oikean valepukuun. ”Opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa,” Jeesus sanoo. Totuutta ja rakkautta ei voi erottaa toisistaan, että sillä Jeesuksen mukaan maailma tunnistaa Kristuksen totuuden erityisesti hänen seuraajiensa keskinäisestä rakkaudesta.
Tänään meidän on lopullisesti jätettävä menneisyyteen se mielikuva, että lähetystyössä olisi kyse vain siitä, että rikkaat pohjoisen kirkot opettavat muita ja lähettävät saarnaajia Afrikan ja Aasian pakanamaihin. Tänään maanosista eniten kristittyjä asuu Afrikassa, Eurooppa on pudonnut kolmanneksi. Afrikkalaiset ja Aasialaiset kirkot ovat itsenäistyneet, niin kuin pitkääkin, eivätkä ne niin vain tottele äitikirkkojensa neuvoja. Kirkkojen työ on kehittynyt tasaversoiseksi kumppanuudeksi. Myös liikkeestä on tullut kaksisuuntaista: täältä lähetetään sinne, mutta nyt sieltä lähetetään myös tänne. Lisäksi maallistumisen seurauksena Euroopassa ja Kuopiossa lähetyskenttä on tullut lähelle: se alkaa kotiovelta. Kuopiossa kastetaan vuosittain noin 900 lasta, mutta yhä useammin jopa kirkon jäsenet jättävät lapsensa kastamatta. Heitä meidän on lempeästi rohkaistava Jeesuksen sanalla: sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä.
Kolmanneksi lähetyskäsky kertoo, kuka on se voima, joka on kaiken tämän takana: hän on yksi Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Hänen nimeensä meidät on kastettu. Hänen nimessään ja hänen voimassaan me aloitamme ja päätämme kaikki jumalanpalvelukset ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.” Martti Luther kehottaa aloittamaan aamun ja päättämään illan niin, että siunaamme itsemme ristinmerkillä ja lausumme ”Jumalan, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen huomaan”.
Mutta tässä ei ole kaikki. Usein jää huomaamatta, että lähetyskäsky ei ole vain kehotus tai toimeksianto, vaan se sisältää myös lupauksen.
Rakkaat Virve ja Olli, te olette pysähtyneet Jeesuksen kaste- ja lähetyskäskyn kohdalle pidemmäksi aikaa kuin moni muu ja olette kyselleet, mihin se teitä kutsuu ja vie. Te tunnette käskyn velvoittavuuden, mutta uskon, että teille on tullut erityisen rakkaaksi myös se, että käskyn lisäksi Jeesuksen sanoista löytyy myös rohkaiseva lupaus. Jeesus sanoo aluksi: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä” ja hän sanoo lopuksi ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”
Lähetyskäskyn äärellä teillä Virve ja Olli, ja ehkä meillä kaikilla on kiusauksena ryhtyä murehtimaan omaa rajallisuutta ja kyvyttömyyttä. ”Tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni” voi tuntua aivan epätoivoiselta. Oletteko te kaksi, tai ehkä Suomen Lähetysseura, vastuussa niistä viidestä miljardista ei-kristitystä, joista monet eivät ole koskaan kuulleet hyvää sanomaa Kristuksen rakkaudesta? Tavallaan, mutta tässä kannattaa muistaa se, mitä Jeesus sanoo lähetyskäskyn alussa: ”Minulla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä”, siis ei Virvellä, Ollilla, Jarilla tai Rolfilla, vaan Kristuksella. Koska valta ja vastuu kuuluvat yhteen, eikö se tarkoita, että Kristuksella lopulta on myös vastuu lähetystehtävän menestymisestä? Kun sinä todistat Kristuksen rakkaudesta lähimmäisillesi ja palvelet tällä rakkaudella toisia, sinä et toimi omassa varassa ja omin voimin, vaan teet Kristuksen työtä. Me olemme tässä työssä Jumalan käsiä ja jalkoja, silmiä, suita ja korvia.
Lähetyskäskyn äärellä moni saattaa murehtia myös uskonsa vajavaisuutta. Mutta puhutteliko Jeesus evankeliumissa vain vahvoja ja rohkeita uskonsankareita? Ei suinkaan! Evankeliumi kertoo, että Jeesuksen tullessa opetuslastensa luokse, jotkut epäilivät. Opetuslapsissa ei siis ollut vain yhtä epäilevää Tuomasta vaan myös muita uskossaan vähemmän varmoja. Jos Jeesuksen oppilaat, jotka kohtaavat ja omin silmin näkevät ylösnousseen Kristuksen, epäilevät, varmasti paljon helpompi meidän myöhempien aikojen kristittyjen on epäillä. Mutta eikö ole suurta armoa, että Jeesus ei sulje epäilijöitä pois joukosta, vaan heidätkin hän kutsuu hyvän sanoman julistajiksi.
Kristuksella on kaikki valta taivaassa ja maan päällä, ja mikä parasta, hän on luvannut olla meidän kanssamme, aina. Tarkkaavainen Matteuksen evankeliumin lukija saattaa muistaa, että evankeliumin alussa enkeli ilmoitti Joosefille Marian synnyttämän pojan nimen, Immanuel. Se merkitsee ”Jumala meidän kanssamme” (Matt 1:23). Se on koko evankeliumin ydin: Jumala läsnä ja lähellä. Hei ei ole poissa ja kaukana, vaan läsnä ja lähellä. Hän ottaa meidät omakseen ja pitää meistä huolta. Hän on aina meidän kanssamme.
Virve ja Olli, mitä tahansa kohtaatte työssänne ja tehtävässänne, muistakaa: Jeesus on luvannut olla teidän kanssanne. Hän on teidän kanssanne, ja Hän on meidän kaikkien kanssa tänään tässä Kuopion torilla, ja Hän on meidän kanssamme huomenna, ja joka päivä. Tämän pyhän evankeliumi vakuuttaa meille, että meidän ei tarvitse pelätä. Kristuksella on kaikki valta taivaassa ja maan päällä, ja hän on aina meidän kanssamme.