14.12.2017

Piispa Jari Jolkkosen kolumni Savon Sanomissa 14.12.2017

Seksuaalinen häirintä on aina väärin. Se on myös rikos. Kirkon kielellä se on synti.

Viisas hallitsee viettinsä

 

Voi olla, että joidenkin mielestä seksuaalisesta häirinnästä on puhuttu jo tarpeeksi. Olen eri mieltä. Vaikka maailmassa on muitakin epäkohtia, olemme tämän ongelman poisjuurimisessa vasta hyvässä alussa.

Alun kuohuntavaiheesta on alettu siirtyä analyyttiseen keskusteluun. Toivon, että sitä seuraisi itsekriittinen vaihe. Silloin kysymme, olemmeko yhdessä olleet luomassa seksuaalisuutta ylikorostavaa kulttuuria, joka on vähitellen madaltanut kynnystä seksuaaliseen häirintään.

Seksuaalinen häirintä on aina väärin. Se on myös rikos. Kirkon kielellä se on synti.

Turvallinen elämä työssä, perheessä ja vapaa-ajalla edellyttävät nollatoleranssia. Seksuaalinen häirintä ei kuulu millekään elämänalueelle. Siksi sen kitkeminen on yhteinen tehtävämme.

Tehtävä ei ole helppo. Yhtenä haasteena on ihmisen sukupuolivietin voima. Kaikista rakkauden muodoista Eros, siis eroottinen rakkaus, on kaikkein kärkkäin vaatimaan palvontaamme, kuten Narnia-kirjailija C. S. Lewis kirjoittaa. Yhdistyneenä sitoutumiseen, kunnioitukseen ja palvelevaan rakkauteen Eros on Jumalan lahja, mutta irtautuessaan näistä se muuttuu Lewisin sanoin demoniksi, tuhovoimaksi.

Tämä on yksi syy siihen, miksi vaikkapa vanha Platon, Martti Luther, Minna Canth ja C. S. Lewis katsoivat, että seksuaalisuuden turvallisin ja paras kasvuympäristö on avioliitto.

Antiikkista, sanoo moderni ihminen. Siinä mielessä onkin, että antiikin filosofit ja kristilliset teologit asettivat ihanteeksi ihmisen, joka kykenee järkensä avulla hallitsemaan tunteitaan, viettejään ja käytöstään. Tämä ihanne vallitsi aina 1900-luvun puoliväliin. Sittemmin tätä käsitystä on pilkattu ja pidetty ihmistä tukahduttavana. Tunteiden ja halujen ilmaisemista on alettu pitää arvokkaampana kuin niiden hallitsemista.

Ei liene sattumaa, että häirintäpaise puhkesi ensimmäisenä USA:ssa, Hollywoodissa ja elokuva-alalla. Siellä seksuaalisuuden lahja on alistettu kaupallisiin tarpeisiin tehokkaammin kuin missään muualla. Kuka uskoo, että kaupallisen seksuaalisuuden kasvulla ei ole mitään yhteyttä seksuaalisen häirinnän kasvuun?

Tänä syksynä seksuaalisesta häirinnästä ovat kertoneet naispuoliset työntekijät kulttuurialalla, ravintola-alalla, asepalveluksessa, oikeuslaitoksessa, eduskunnassa ja EU-parlamentissa. Vaikka myös heteronainen tai homomies voivat syyllistyä häirintään, lähes aina syyllinen on mies ja uhri nainen, usein alistetussa asemassa oleva.

Äkkinäinen voi ajatella, että syntynyt kohu on kultakaivos moraalisen tuohtumuksen tunteita hyödyntäville iltapäivälehdille. Kannattaa silti olla varovainen. Ruotsissa Aftonbladet revitteli ex-valtiovarainministeri Anders Borgin vilauttelusta juopuneena, mutta nyt lehti on joutunut selvittelemään ahdistelutapauksia omassa työyhteisössään. Miksi ministerin nimi paljastetaan, mutta omien ongelmatoimittajien nimiä ei?

Vaikka kirkossa ovat ihanteet korkealla, kenelläkään ei pidä olla harhakuvitelmaa siitä, etteikö ongelma koskettaisi myös kirkon elämää. Koskee, valitettavasti. Myös kirkon työntekijä voi langeta häirintään tai joutua sellaisen uhriksi joko toisen työntekijän tai ”asiakkaan” toimesta.

Päävastuu työturvallisuudesta on aina työnantajalla. Niin myös kirkossa. Seurakunnissa siitä vastaavat kirkkoherra ja kirkkoneuvosto. Tuomiokapitulin tehtäviin kuuluu ”tukea ja valvoa seurakuntien toimintaa” ja piispan tehtäviin valvoa, että työntekijät ”ovat oppinsa puolesta nuhteettomia ja käyttäytyvät elämässään kristillisesti.” Piispantarkastuksissa selvitetään aina työilmapiiri ja käydään läpi puuttumisen polku. Se sopii kaikkeen häirintään.

Jos joudut uhriksi, esitä häiritsijälle vahva vastalause. Ellei se auta, ota yhteyttä esimieheen, työsuojeluvaltuutettuun tai työterveyteen. Silloin myös työnantaja on vastuussa asian korjaamisesta.

Jos olet itse häiritsijä, ymmärrä viimeistään nyt, että sen aika on ohi. Jos jatkat, jäät kiinni. Anteeksipyytäminen on kunniallisempaa kuin omien virheiden kieltäminen.

Jos suunnittelet tahraavasi väärillä syytöksillä viattoman maineen, muista, että kunnianloukkaus on rikos. Jos levität työpaikalla aiheettomia syytöksiä, syyllistyt itse epäasialliseen käyttäytymiseen. Häirinnän kitkeminen on yhteinen etu. Siihen tarvitaan meitä kaikkia.

Kirjoittaja on Kuopion hiippakunnan piispa.