Tunteet työssä6.11.2017 08:27

”Tässä asiassa on syytä pitää pää kylmänä, eikä sotkea tähän tunteita. Suhtaudut asiaan liian tunteella.” Mutta minkäs teet, kun tunne tulee kuin vessahätä. Tunne on kokijallensa totta ja mahdollisuudet vaikuttaa tunteiden syntyyn ovat rajalliset.

Tiede kuvaa tunteiden syntyä psykofyysisenä reaktiona ulkoisille tai sisäisille ärsykkeille. Vireystilamme, lääkeaineet ja esim. nälkä ovat osaltaan vaikuttamassa tunnetiloihimme. Monet ihmiset sanovat olevansa nälkäisenä kireämpiä.
Työelämässä on inhimillistä, että olemme mielellämme tekemisissä ihmisten kanssa, jotka herättävät meissä positiivisia tunteita ja välttelemme niitä, jotka herättävät negatiivisia. Töissä kuitenkin on tärkeää, että töitä voidaan tehdä myös sellaisten työkavereiden kanssa, jotka eivät herätä meissä positiivisia tunteita. Tässä punnitaan meidän itse kunkin ammatillisuutta ja vuorovaikutusosaamista. Missä määrin annan omien tunteiden tulla esiin käyttäytymisessäni. Alanko vältellä osaa työkavereista, jolloin voi alkaa syntyä epäluulon ja selän takana puhumisen kierteitä.
Miten omien tunteiden kanssa voi oppia paremmin elämään? Lähtökohta on, että opettelee tunnistamaan ja havainnoimaan omia tunteitaan. Mitä tämä tunne, jota nyt koen, minulle kertoo? Mitkä asiat esim. toisen ihmisen käyttäytymisessä tai sanoissa herättivät tämän tunteen? Annanko tämän tunteen tulla näkyväksi muille?
Tämän pohdinnan tai aikalisän tarkoitus ei ole tukahduttaa tunteita, vaan antaa omille tunteille mahdollisuus kanavoitua rakentavaksi toiminnaksi. Lienee totta, että tunnekuohun hetkellä kannattaa vetää henkeä, laskea kolmeen tai nukkua yön yli. Voimakkaassa tunnekuohussa järkevä ajattelu onnistuu huonosti ja siitä kumpuava toiminta tai käyttäytyminen voi aiheuttaa ei -toivottuja seuraamuksia.  Voisiko vihasta tai tunnekuohusta olla kuitenkin jotain hyötyä? Jarkko Rantanen kuvaa kirjassaan ”Tunteella – voimaa tekemiseen” vihan tunteen käsittelyä seuraavasti: ”Vihan rakentava käsittely lähtee vihan käsittelystä omassa mielessä. Avain on vihan tunnistaminen – huomaat olevasi vihainen ja myönnät sen itsellesi, kuuntelet vihaasi, ymmärrät miten se vaikuttaa ajatteluusi, mutta et anna sen viedä kontrollia pois omalta harkinnaltasi.” Kun pysähtyy ajattelemaan tunteen syitä, voi kielteisistäkin tunteista jopa saada voimaa omaan tekemiseen ja olemiseen.
Työyhteisössä on tärkeää omien tunteiden havainnoimisen lisäksi myös koettaa oppia ymmärtämään, millaisia tunteita oma toimintamme ja käyttäytymisemme herättää muissa. Osaammeko ilmaista negatiivisia tunteitamme rakentavasti, syyllistämättä muita? Millä keinoilla saamme toiset ilahtumaan ja kokemaan positiivisuutta? Positiivisten tunteiden tunteminen työssä lisää tutkitusti ihmisten motivaatiota ja vaikuttaa työkykyyn, innostukseen ja jaksamiseen.
On syytä olla kiitollinen siitä, että voimme kokea monenlaisia tunteita. Jotkut onnettomuudessa aivovaurion aivojen tunnealueelle saaneet ovat kertoneet, että pahinta oli, kun mikään ei tuntunut miltään. Kun toipumisen edetessä huomasi kokevansa vaikkapa surua, oli sekin suuri ilonaihe. Työssä ja työyhteisöissä on tunteen ja järjen tasapaino tavoiteltava tila. Erilaisten tunteiden kirjo on päivittäin läsnä ja vaikuttamassa kaikessa inhimillisessä kanssakäymisessä. Niiden olemassaoloa ei voi kieltää eikä aliarvioida, mutta parhaimmillaan ja oikein kanavoituna, ne voivat olla suureksi hyödyksi työlle ja työyhteisöille. Eino Leino kiteyttää Hymyilevässä apollossa asian hyvin:
”Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,
vaikk' ei aina esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä;
miss' ihmiset tuntevat tuntehin,
siellä lähell' on Jumalakin. ”

 

Antti Kokkonen

hiippakuntasihteeri, työyhteisökehittäjä


Kirjoitus liittyy aiheisiin: yhteisö työyhteisö työhyvinvointi työ tunne

Ilmoita asiattomasta kirjoituksesta tai kommentista.

Kommentoi kirjoitusta
*

*

* Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.