Lattian tasalta23.10.2017 13:22


Istuin viime viikonvaihteessa monta kertaa lattialla. Lauloin yhdessä toisten kanssa, rukoilin, olin hiljaa, kuuntelin raamatunlukua. Lattian tasalta ei tarvitse katsoa toisia ylhäältä päin; alemmas ei pääse. Mutta kun muutkin istuvat lattialla, olosta muodostuukin kovin kotoisa. Ihmisten väliset erot häviävät, ainakin hiukan.

Istuin lattialla Taizén ekumeenisen yhteisön rukoushetkissä, ja mietin, millainen kirkko, millainen seurakunta hahmottuu lattian tasalta.

Ainakin tällainen: kotoisa, vieraanvarainen, sillä tavalla yksinkertainen, joka ei välitä vaikka lattialta istuessa kamppeisiin tarttuu vähän likaa. Eikä ole väliä, kenen vieressä istuu, sillä kaikkia ja kaikenlaisia ihmisiä on tässä lattian tasalla istuvassa joukossa. Tämä ei siis ole samanlaisten ja samalla tavalla ajattelevien herätysliike, vaan aidosti monenlainen. Edelleen sellainen kirkko, joka kuuntelee hiljaisessa rukouslaulussa, raamatunluvussa ja hiljaisuudessa Jumalaa, ja sen jälkeen aina ihmistä. Tuosta lattian tasolta avautui myös kirkko, joka ei ehkä mahdukaan meidän mielissämme oleviin kategorioihin ja lokeroihin, vaan joka luottaa siihen, että Pyhä Henki (joka puhaltaa missä tahtoo), vie kirkkoa ehkä yllättäviin suuntiin. Tällainen kirkko on matalan hierarkian pyhiinvaeltajien kirkko, joka etsii suuntaansa kuuntelemalla jatkuvasti Kristusta. Se ei löydä voimaansa huolipuheesta eikä liiasta tulevaisuuden murehtimisesta, sillä näin tehdessään se olisi vaarassa antaa itsessään ja omassa yhteisössä väistämättä olevan synkän pimeyden puhua itselleen. (P. Augustinus tiesi tämän rukoillessaan: ”Herra Jeesus Kristus, sydämeni valo. Älä salli minun pimeyteni puhua minulle.”). Tämän yhteisön, kirkon, tulee jatkuvasti saada kuulla Valon ääni itsensä ulkopuolelta. Muuten se jää pyörimään omien synkkien ajatustensa ja uhkakuvien kierteeseen. Näin meistä tulee ehkä kyyninen ihmisjoukko, jonka ajatuksista, sanoista ja teoista on Kristuksen evankeliumin ilo ja valo kaukana.
Lattialla istuessani aloin miettiä: Entäpä jos kirkon tulevaisuuskomiteat, piispainkokoukset, kirkolliskokoukset ja muut tärkeät toimielimet katsoisivat kirkkoa lattian tasalta? 
 
Jukka Helle
hiippakuntasihteeri


Kirjoituksessa on 1 kommentti

Eija (24.10.2017 13:13)
Hei, kiitos mielenkiintoisesta tekstistä. Mietin aina välillä tätä kirkon menoa ja meininkiä...uuvuttaakin..seurakunnat suuntaavat isompiin yksiköihin yhdistymällä, on Kipaa ja kaikkea muuta mukavaa, säästetään ns. ja siirrytään isompiin byrokraattisempiin kuvioihin. Jotain kaipaan joka ei nyt toteudu. Rukousta ja Pyhän Hengen johdatusta pyytäen.

Ilmoita asiattomasta kirjoituksesta tai kommentista.

Kommentoi kirjoitusta
*

*

* Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.