Arvostuksen kokemus syntyy työyhteisön arjen kohtaamisissa17.7.2017 09:33

Kehittämistyössäni työyhteisön jäseniltä kysytään, mitä he odottavat esimiehen tai muiden työyhteisön jäsenten työkäyttäytymiseltä. Ei liene yhtään kertaa, etteikö vastausten joukossa olisi ollut termi ”arvostusta”.

Toive on tavallinen, mutta keinot ovat hukassa. Keinot ovat kuitenkin useimmiten pieniä, yksinkertaisia ja arjen vuorovaikutustilanteissa esiin tulevia tai tulemattomia. Mitkä asiat saavat minut kokemaan, että minua arvostetaan ja mikä puolestaan heikentää arvostuksen kokemusta?
Työelämässä suurimmalla osalla ihmisistä on tarve kokea olevansa hyvä työntekijä ja saada kokea arvostusta muiden taholta. Kuitenkin olen usein tavannut ihmisiä, joille kukaan ei koskaan ole kertonut, ovatko he onnistuneet työssään vai onko jotain, missä tulisi parantaa. Olen myös kohdannut työyhteisöjä, joissa ei koskaan keskustella siitä, missä olemme onnistuneet ja missä olemme hyviä. Kissa kiitoksella elää –sanonta on juurtunut monen meistä sielunelämään niin vahvasti, että myönteistä palautetta helposti vähätellään tai selitetään mitättömäksi. Tai niin kuin mainoksen jättisonnin isäntä vastasi kehuihin että ”tommonenhan se on –rimpula”. Omassa työssäni olen kuitenkin kokenut todeksi, että myönteisellä palautteella, hyvän huomaamisella ja yhteisellä ilolla on merkittävä vaikutus ihmisten työkykyyn ja jaksamiseen ja sitä kautta koko työpaikan käytettävissä oleviin resursseihin.
Arvostuksen osoittamiseen liittyvä keskeinen sana on kiinnostuneisuus. Sellaisilla kysymyksillä kuin ”mitä mieltä olet tästä” tai ”mikä olisi sinusta hyvä etenemistapa” voi saada jo paljon aikaan. Arvostuksen kokemuksen lisäksi yhteinen dialogi useimmiten parantaa lopputulosta, mitä sitten ollaankin tekemässä. Ari Rämö kirjoittaa kirjassaan ”Yksinkertaista johtamista – arvostaen”, että esimies voi hakea ideoita työntekijöiltä kysymällä ”Miten itse tekisit, jos olisit minun paikallani? Älä ajattele aikaa, resursseja tai rajoituksia, kerro vaan kaikki mitä tulee mieleen.” Tällä yksinkertaisella kysymyksellä on mahdollista saada lisää tietoa ja ideoita oman päätöksenteon tueksi. Samalla esimies osoittaa arvostusta ja lisää luottamusta, edellyttäen, että esiin nousseita ideoita lähdetään aidosti myös toteuttamaan käytännössä. Samalla tavoin työntekijä voi osoittaa luottamusta ja arvostusta esimiehelle olemalla kiinnostunut esimiehen työstä ja näkemyksistä.
Myönteisen palautteen lisääminen työpaikalla ei tapahdu itsestään. Jotkut työpaikat ovat kertoneet palaverien koko hengen muuttuneen parempaan suuntaan, kun palaverien asialistan ensimmäisenä asiana käydään aina läpi onnistumiset ja ilonaiheet. On siis hyvä sopia missä, milloin ja miten positiivista palautetta lisätään. Itse kunkin meistä olisi hyvä myös opetella ottamaan palautetta vastaan vastaamalla vähättelyn sijaan ”Voi kiitos! Onpa kiva, kun huomasit. Minäkin koen, että tämä meni hyvin. Olipas se mukavaa kuultavaa”. Ottamalla myönteinen palaute myönteisesti vastaan tulemme samalla osoittaneeksi arvostusta palautteen antajalle.


Kirjoituksessa on 1 kommentti

Esa Oikarinen (16.8.2017 12:25)
Kiitos hyvästä kirjoituksestasi, Antti! Myönteisen palautteen vastaanottamisen tärkeydestä hyvä huomio, arvostuksen osoittamisen näkökulmasta. Myös työkokoukseen käytäntöihin hyvä ehdotus onnistumisten ja ilonaiheiden läpi käymisestä.

Ilmoita asiattomasta kirjoituksesta tai kommentista.

Kommentoi kirjoitusta
*

*

* Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.