Kristittynä maailman melskeissä7.6.2017 23:02


Terveisiä perspektiivimatkalta. Tulipa taas muistutus asioiden suhteellisuudesta, kun minulla oli tilaisuus tavata luterilaisia kristittyjä ympäri maailmaa. Luterilaisen Maailmanliiton yleiskokouksessa Namibiassa saimme laulaa ja rukoilla yhdessä. Päivittäin meillä oli raamattututkiskelua ja village-groupeja, työryhmiä, jotka oli kerätty eri maiden osallistujista. Kertomukset ryhmäläisten omasta ympäristöstä olivat pysähdyttäviä. Nigerialaisen Titin kertomukset Boko Haramin toimista heidän alueellaan vetivät mielen nöyräksi ja hiljaiseksi. Omat Suomen kirkon ongelmamme tuntuivat olevan eri mittaluokassa ja sopivan keskusteltaviksi toisessa yhteydessä.

Intialainen piispa Raja Sokrates Sathyachandar kertoi uskontojen rinnakkaiselosta omalla alueellaan. Hindujen parissa on normaalia ja ymmärrettävää, että kullakin on omat jumalansa. Jumalasta puhuminen on sallittua ja suotavaa, mutta jos aletaan puhua kärsivästä Kristuksesta se alkaa kuulostaa monelle vieraalta. Ylösnousemus ei ole erikoinen asia kun hindut uskovat uudelleensyntymiseen, mutta ristillä kärsiminen on outoa.

Keskustelimme paljon siitä, tulisiko meidän vain kunnioittaa toistemme elämänkatsomuksia vai huolehtia siitä, että koska pelastus on Jumalan lahja meille, niin pitäisikö meidän saattaa kaikki ihmiset sen pelastuksen piiriin. Totesimme, että meillä on muita lahjoja joita voimme antaa. Rakkauden osoittaminen muille on kiitollisuuden osoittamista saamastamme lahjasta. Siitä kristityt tunnetaan ja voimme jättää Jumalan huoleksi uskon leviämisen ja pelastuksesta päättämisen.

Pelastus ei ole kauppatavaraa. Meillä ei ole mitään millä voisimme käydä kauppaa Jumalan kanssa, sillä meillä ei ole mitään annettavaa, vain saatavaa.


Kirjoitus liittyy aiheisiin: Pelastus rukous Usko evankeliumi hengellinen elämä Jumala kansainvälinen työ Armo

Ilmoita asiattomasta kirjoituksesta tai kommentista.

Kommentoi kirjoitusta
*

*

* Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.